Dekkarit, osa 5: Kannen öljyinen kuumuus

Tämä on viides osa mtv3.fi/kirjat -sivuston sarjasta, jossa kerron dekkarin kirjoittamisesta.

---

Romaani on pitkälti kirjoittajan teos. Toki kustannustoimittajalla ja käsittelijöillä on osuutensa, mutta päätyön tekee kirjailija. Elokuvat ja tv-sarjat ovat sen sijaan enemmän yhteistyötä käsikirjoittajan, kuvaajan, leikkaajan ja ohjaajan sekä tietysti näyttelijöiden kesken. Toki ohjaajan rooli on keskeisin.

Romaaninkin on kuitenkin näytettävä hyvältä ja houkuttelevalta. Kannen on kerrottava millainen sisältö on.

Suomi lukee -tutkimus vuodelta 2008 kertoo, että puolet kirjakaupasta tai verkkokaupasta kirjan ostaneista tekee valinnan vasta kaupassa. Kansi on siis tärkeä myynninkin kannalta.

Mitä mietin kannesta?

Vieressä on touko-kesäkuun vaihteessa ilmestyvän "Suljetuin ovin" -dekkarini kannen luonnos. Näin sen ensi kertaa jokunen päivä sitten ja olin siihen erittäin tyytyväinen. Kansi henkii kirjan sisältöä: kova, realistinen dekkari.

Vaikutinko kanteen mitenkään? Suoraan sanoen en.

Suljetuin ovin kannen suunnitteli Lasse Rantanen. Hän tekee kansien ohella mm. kuvituksia lehtiin ja myös lehtidesignia.

- Luen kirjan, mutta jos en ehdi sitä tehdä lypsän kirjailijalta tietoa sisällöstä, Rantanen kertoo.

- Kanteen harvoin päätyy kirjan pääjuonen kuvaus, mielummin se voi olla joku pienempi juonen käänne. Tärkeää on tietysti visuaalisuus, jonka avulla kirjaa myydään.

- Ihmiselle ei voi heittää viittä pingispalloa ja odottaa tämän saavan niitä kaikkia kiinni. Ehkä kaksi jää näppeihin. Sen takia yksinkertaisuus ja selkeys on tärkeintä.

- Toki kannessa voi sitten olla tasoja, jotka aukeavat eri lukijoille tai vaikka vasta lukemisen jälkeen.

"Symboli, tilanne tai tunnelma"

Suomalaisia dekkareita englanniksi kääntävän amerikkalaisen Ice Cold Crimen kannet on tehnyt graafikko Ella Tontti.

- Ensin aina luen kirjan. Siinä syntyy ajatuksia, jotka tiivistyvät joihin houkutteleviin sanoihin. Se voi olla jokin kirjassa esille tuleva symboli, tilanne tai tunnelma, Ella kertoo.

- Tietysti tähän vaikuttaa myös kirjan tyyli ja nimi.

Helsinki Homicide -sarjan (Takamäen englanninkieliset käännökset) kannet ovat tummasävyisiä, kun taas nyt keväällä julkaistava Seppo Jokisen ensimmäisen Koskinen -käännös vaaleampi. Hukan Enkeleistä tuli englanninkielisenä Wolves and Angels.

- Jokinen on tyyliltään kevyempi. Siinä ei kuvata paatuneita  rikollisia, Ella kertoo kansien tyylivalinnasta.

- Helsinki Homicide -sarjassa heijastuu kirjojen öljyinen kuumuus.

Värisävyt ovat tästä syystä musta, keltainen ja punainen.

Käytännössä hän tekee työn photoshopilla ja muilla kuvan käsittelyohjelmilla. Ella ei luonnostele kuvaa piirtämällä.

- Se on päässäni ja tunnen näkeväni sen, kun aloitan työn.

Jokisen kirjan kannen rakentaminen alkoi susi-hahmosta. Hän työsti sen kuvan ensin. Helsinki Homicideissa ja Raidissa työ alkoi kirjan nimestä.

Ella kuvaa myös kansien elementtejä itse.

Raidin kannen savu on kotipihan nuotiosta ja kuuset talon nurkalta.

Raidin logo on sama, jota käytettiin Ylen suositussa tv-sarjassa. Tekstin käyttöoikeus ostettiin Yleisradiolta. Molemmissa Raid-käännöksissä on käytetty myös torakkahahmoa. Tarkoituksena on viestiä lukijalle, että kirjat ovat samaa sarjaa.

Sen takia myös tekstityypit säilyvät sarjan eri kirjoissa.

Helsinki Homicide -sarjan Against the Wallin kannessa oleva silmä on Ellan veljen. Saman miehen kädet ovat Vengeancen kannessa moottoripyörän kahvassa..

Nothing but the Truthin kannen nainen on taasen tuttavan tytär.

Kaikkea ei Ella kuvaa itse. Jokisen kannen pyörätuoli on kuvapankista.

- Mietin kyllä menisinkö terveyskeskukseen kuvaamaan sellaisen.

Lue myös:

    Uusimmat