(Mercury)
Sheffieldistä brittiläisen heavyn uuden aallon mukana maailmanmaineeseen seilannut hardrockbändi jatkaa 30-vuotista uraansa vireästi. Vaatimattomista AC/DC-lähtökohdista valtavaksi stadionientäyttäjäksi 80-luvulla kasvanut kovan onnen bändi on etsikkovuotensa lusinut ja palannut luontevimman materiaalinsa pariin. Virkeällä ja iloluonteisesti rockaavalla Songs from the Sparkle Loungella välähteleekin selkeitä jälkiä Pyromanian rosoisesta hard rockista ja toisaalta puleeratun hittiheavyn kulmakivestä, vuoden 1987 Hysteriasta.
Songs from the Sparkle Lounge kuulostaa vapautuneen bändin riemukkaalta tekeleeltä. Tähän syynä lienee levyn vapaamuotoinen syntyhistoria: bändi sai biisit kasaan perinteisesti jammailupohjalta, tosin homeisen treenikämpän sijaan Sparkle Loungeksi ristityssä takahuoneessaan maailman turuilla. Tästä levyn nimikin.
Vuosikertamahla virtaakin levyllä yllättän raikkaana. Materiaali on edelleen tarttuvaa pehmoheavya, mutta myös räväkämmin jymistelevää otetta on ilahduttavan paljon. Nyyhkivää balladiosastoa orkesteri tällä kertaa karttaa: ainoa hituri-kategoriaan luokiteltava Love suistuu laahustelevan alkunsa jälkeen mukavan kiemuraisille Queen-raiteille.
Songs from the Sparkle Lounge onkin selkeästi rock-levy ja soitto ja laulu ovat verevää ilmaisua. Biiseissä on räväkkyyttä 70-luvun esikuvien malliin, tosin huomattavasti sliipatummassa ja salonkikelpoisemmassa muodossa; ei tässä sentään hiki tule tai vaara piile. Kappaleet ovat tanakkaa perustasoa, mutta mukana ei ole varsinaisia ässäraitoja. Cruise Control on muotovalio, mutta country-mies Tim McGraw’n kanssa sävelletty ja esitetty johtokappale Nine Lives on levyn turhimmasta päästä. Radiosoitossa tämäkin hyvän mielen rokkirallatus varmasti toimii.
Nykystandardien mukainen soundimaailma on moderni, mutta levy soi silti suhteellisen maanläheisenä. Kaiken kaikkiaan Songs from the Sparkle Lounge on positiivinen yllätys, vaikka ei toki aivan bändin kulta-ajan levyjen lailla hehkukaan.
Teksti: Kimmo K. Koskinen