(Sony / BMG)
Vuonna 1993 Deep Purple julkaisi albumin The Battle Rages On jota seurasi 25-vuotisjuhlakiertue. Levyn nimibiisi viittasi sanoituksessaan Jugoslavian sisällissotaan, mutta olisi yhtä hyvin voinut kertoa Purplen soittajien välisistä riidoista.
Kiertue päättyi Helsinkiin, joka jäi kitaristi Ritchie Blackmoren toistaiseksi viimeiseksi keikaksi Purplessa.
Vastoin Blackmoren tahtoa laulaja Ian Gillan oli palannut bändiin kesken The Battle Rages On -kiekon nauhoituksia. Juhlakiertueella laulajan ja kitaristin välit huononivat taas ja lopputulos oli Blackmoren ero bändistä.
Blackmoren viimeinen kiertue oli taiteellisesti korkeatasoinen. Neljän cd:n Live 1993 -boxi sisältää kaksi keikkaa, Stuttgartin ja Birminghamin kokonaisuudessaan. Niistä Stuttgart oli kiertueen parhaita. Bändi ja etenkin Blackmore on hurjassa vedossa intoutuen pitkiin improvisointeihin.
Speed King -biisissä esim. vanha tuttu "jos metsään haluat mennä nyt" lastenrallatus vaihtuu raivokkasti soitetuksi pätkäksi Burn-klassikkoa.
Purplen uralta on julkaistu jumalaton määrä live-levyjä. Stuttgartin keikan huiman jammailun ja jännitteen ansiosta tämä boxi on yksi bändin parhaita livejä, oiva dokumentti erään aikakauden päätöksestä.
Tuttujen klassikoiden ohella The Battle Rages On -levyn tuolloin uudet biisit toimivat hyvin livenä. Etenkin Anya kasvoi Stuttgartissa jylhäksi spektaakkeliksi, jonka soolo on Blackmorea parhaimmillaan.
Birminghamin keikka on sekin kiinnostava ja puutteineen kuvaava Purplen vaiherikkaan ja riitaisan uran kannalta. Pari vuosikymmentä aiemmin California Jam -keikalla koettu "kameramies vastaan Blackmore" -episodi toistui. Keikka kuvattiin Come Hell Or High Water -konserttivideota varten. Ritchie Blackmore oli antanut luvan kuvata, sillä ehdolla ettei kuvaaja tule lavalle häiritsemään vaan kuvaa lavan vierestä. Keikka käynnistyi Highway Starilla, Blackmore näki lavalla kameramiehen ja poistui takahuoneeseen. Bändi soittaa ilman kitaraa. Aika karulta kuulostaa urkuvetoisesti. Puolessa välissä biisiä Blackmore ilmestyy soittamaan kitarasoolon, mutta purkaa kiukkuaan heittämällä kuvaajaa vesituopillisella. Yleisö ja osa bändistä luuli että tuopinheiton kohteena oli laulaja Gillan jonka pään ohitse vesipommi räiskähti...
Kiukkuinen tunnelma jatkui läpi keikan ja vaikka bändi soittaa tämänkin keikan hyvin, ei se vedä vertoja Stuttgartin intensiiviselle improvisoinnille.
Osa boksin materiaalista on julkaistu vuonna 1994 Come Hell Or High Water -live-kiekolla. Tämä laatikko on kuitenkin huomattavasti sitä parempi julkaisu. Keikkojen paras anti kun löytyy juuri jammailusta josta suurin osa oli editoitu pois Come Hell Or High Water -levyltä.
Boksia saa vähän alle kolmellakymmenellä eurolla. Se on kohtuullinen hinta kahdesta kappaleiltaan lähes identtisestä konsertista, joiden ero löytyy improvisaatiosta ja tulkinnoista.
teksti: Sami Ruokangas