Ja niin kaatui unelma maailmanmestaruudesta jälleen kerran. Suomi teki turnauksessa minimisuorituksen, eli pääsi neljän parhaan joukkoon. Jääkiekkomaailman kärki on kapea mutta tasainen. Finaalipaikka oli Suomen ulottuvilla, mutta Venäjä on ehdottomasti ansainnut paikkansa kultamatsissa.
Se on menettänyt turnauksessa vain kaksi pistettä, kun se voitti Valko-Venäjän vasta rangaistuslaukauskisassa ja Tshekin jatkoajalla.
Minä olen viimeiset viisi vuotta hokenut kaikille kuuloetäisyydellä oleville, että “viiden vuoden sisällä Venäjä on taas tosi kova.” Sen nyt on nähnyt Peter Anderssonkin, mutta nyt saattaa olla Venäjän hedelmien korjaamisen aika. Sen vanhat heikkoudet - kurittomuus ja maalivahtipeli - ovat poissa.
Siihen Suomikin kaatui.
“Ilman kahta virhettä, peli olisi voinut olla 0-0 kahden erän jälkeen,” sanoi valmentaja Shedden matsin jälkeen, todeten ääneen ilmiselvyyden. Totta kai peli olisi ollut 0-0 ilman Suomen virheitä. Niistähän Venäjä rankaisi.
Mutta maalittomuuden tuomaa turhautuneisuutta ja paineen alla murenemista ei nyt Venäjältä nähty.
Venäjä on ennenkin hävinnyt Suomelle tärkeitä matseja ja jos Suomi olisi saaneet pidettyä ottelun tasaisena kolmanteen erään saakka, heille olisi tullut paineita. Mutta ei Suomella ollut mahdollisuuksia nousta 3-0 -tilanteesta.
Ei ollut. Venäjä pelasi niin kuin Suomikin yritti: tarkasti, huolellisesti, vastustajan virheitä odotellen, mutta paikan tullen aggressiivisesti. Morozov, Ovetshkin, Semin, Fedorov, Sushinsky olivat liikaa Suomen AHL/Eurooppa -puolustukselle.
Se pelasi kurinalaisesti, paremmin kuin pitkään aikaan. Vielä jatkosarjan ottelussa Ruotsia vastaan, Venäjän tähdet kiukuttelivat ja tänään pelikiellossa ollut Ilja Kovaltshuk tappeli itsensä suihkuun jo 10 minuutin pelin jälkeen. Tänään siitä ei ollut jälkeäkään. Kun samaan aikaan Suomelta puuttui se paras raivo, jolla se on kääntänyt otteluita ennenkin, peli oli Venäjän hallussa.
Ja kun maalivahtipelikin meni Venäjälle - sanotaan vaikka 4-0 - niin selittelylle ei todellakaan ole sijaa. Nabokovin liittyminen Venäjän joukkueeseen teki siitä todellisen huippujoukkueen ja oikeastaan ainoan mahdollisen haastajan Kanadalle.
Pelaajat eivät ainakaan selitelleet, he tekivät sen, mitä osasivat, tulos oli tämä.
Seuraavaksi on tiedossa pronssimatsi. Siihen latautumisessa auttaa ehkä se, että se on Doug Sheddenin viimeinen ottelu Suomen maajoukkueen päävalmentajana tai ainakin se, että vastassa on Kanadan jyrän alle jäänyt Ruotsi.
Sen voittaminen on aina hauskaa.
Teksti: Risto Pakarinen.
Risto kirjoittaa Maikkarille kolumneja paikan päällä Kanadassa koko MM-kisojen ajan. Pakarinen on Ruotsissa asusteleva vapaa toimittaja/kirjailija, joka on kirjoittanut aikaisemmin mm. The Hockey Newsiin, ESPN Magazineen, The Sporting Newsiin ja nhl.comiin.
(MTV3)