Curlingin alkukoti on Skotlannissa, jossa vuonna 1838 perustettu Royal Caledonian Curling Club pysyi lajin sääntöauktoriteettina aina vuoteen 1982 saakka. Lajin ensimmäiset MM-kilpailut järjestettiin 1959 skottilaisen viskifirman sponsoroimana. Kansainvälinen curlingliitto WCF perustettiin 1966. Naisten maailmanmestaruudesta pelattiin ensi kerran 1979.
Olympia-areenoilla curling esiintyi ensi kerran jo Chamonix’ssa 1924. Kyseessä oli tuolloin samanveroinen kilpailu muiden lajien kanssa. KOK laati myöhemmin virallisten talviolympialajien luettelon, johon curlingia ei kelpuutettu. Olympiatilastoissa myös Chamonix’n kilpailua alettiin tämän jälkeen pitää epävirallisena näytöslajina. KOK korjasi virheen vasta Torinon kisojen alla 2006 ja tunnusti vuoden 1924 curlingkilpailun viralliseksi kisatapahtumaksi. Sama koski Chamonix’n sotilaspartiohiihtoa, josta Suomi näin yllättäen sai tilastoihin hopeamitalin 82 vuotta tapahtuman jälkeen.
Näytöslajina curlingia pelattiin vuosien 1932, 1988 ja 1992 talviolympiakisoissa. Virallinen olympialaji siitä tuli (jälleen) Naganossa 1998.
Kanadassa on enemmän curlingin harrastajia kuin muualla maailmassa yhteensä. Lajin MM-kisatkin järjestetään käytännön mukaan joka toinen vuosi Kanadassa, vuoroin maan eri provinsseissa. Olympiajäillä Kanada on aina ennakkosuosikki, mutta kolmissa kisoissa vuodesta 1988 lähtien vaahteralehtiset ovat saavuttaneet vain yhden miesten ja kaksi naisten mestaruutta. Kapuloita rattaisiin ovat lyöneet Skotlanti (joka olympiakisoissa esiintyy Ison-Britannian joukkueena), Sveitsi, Ruotsi ja Norja. Tanskan hopea naisten curlingissa 1998 on maan historian ainoa talviolympiamitali.
Suomi on osallistunut olympiacurlingiin miesten joukkueella 2002 ja 2006, molemmilla kerroilla kapteeni Markku Uusipaavalniemen johdolla. Salt Lake Cityn kisoista saaliina oli viides sija, neljä vuotta myöhemmin historiallinen hopeamitali. Pinerolon kaupungissa pelatussa olympiaturnauksessa Suomi voitti 10 joukkueen runkosarjan ottamalla seitsemän otteluvoittoa ja kaksi tappiota. Välierässä kaatui Iso-Britannia 4–3, mutta finaalissa Kanada oli vahvempi pistein 10–4.