USA, 2013. Ohjaus ja käsikirjoitus: Chris Sanders, Kirk DeMicco. Kuvaus: Yong Duk Jhun. Leikkaus: Erik Dapkewicz, Darren T. Holmes. Musiikki: Alan Silvestri. Tuotanto: Kristine Belson, Jane Hartwell. Kesto: 99 min. Levittäjä: SF Film.
Luolaihmiset eli Croodit viettävät pimeässä kotikolossaan mahdollisimman paljon aikaa, sillä isä Grugin näkemyksen mukaan uteliaisuus koituu kuolemaksi ja pelko pitää hengissä. Kaikkea uutta pitää isän mukaan välttää. Jokapäiväisen aterian metsästyskin on perheelle yhtä eloonjäämistaistelua. Teinityttö Eep karkailee kuitenkin vähän väliä isänsä valvovan silmän alta tarkkailemaan luolan ulkopuolista elämää.
Kotiluolan sorruttua maanjäristyksessä äiti, isä, kolme lasta ja anoppi joutuvat etsimään itselleen uutta tukikohtaa. Seurueeseen liittyy nuori Guy, jolla ei ole perhettä mutta päässä monia raikkaita ajatuksia. Guy on selvästi Croodin perhettä ylempänä evoluution portailla: hän käyttää jalkineita ja osaa sytyttää tulen. Koska kivikaudella tilanteet on tapana ratkaista voimalla eikä älyllä, Guy on Grugille aluksi riesa ja koettelemus. Guy edustaa tarinassa kehitystä, Grug muutoksen jarruja. Eepin ja Guyn välillä alkaa tietysti myös kipinöidä romanttisesti.
Elokuvan alku on kiusallinen: typerät hahmot laukovat toiminnan lomassa puisevia vitsejä. Tilanne paranee puolen tunnin kuluttua, kun alkaa seikkailu halki maagisten ympäristöjen ja niissä vaanivien vaarojen. Värikkäässä maailmassa elää lentäviä kilpikonnia, lintupiraijoja ja kummallisia muunnelmia tutuista eläinlajeista. Guylla on lemmikkinä laiskiainen nimeltä Belt, joka nimensä mukaisesti toimii myös vyönä. Laiskiaisesta on tehty markkinoille ääntelevä lelu, joka varmaan koettelee joidenkin vanhempien hermoja.
Elokuvassa slapstick-kohellus johtaa väistämättä kolhuihin ja läheltä piti -tilanteisiin, kuten animaatioissa ja sarjakuvissa on tapana. Elokuvan huumori on toiminnallista, hiukan rasittavaa eikä aina kovin hauskaa. Pahantahtoisuutta elokuvassa on harvinaisen vähän, muutamaa anoppivitsiä lukuun ottamatta. Innostunut kiitos siitä, ettei tarinassa ole lainkaan vessahuumoria, vaikka elämä kivikaudella olisi tarjonnut siihen monta oivallista tilaisuutta. Isoäiti ja vihaisen vahtikoiran tavoin käyttäytyvä kuopus ovat tarinassa lähinnä naurujen kalasteluun kehiteltyjä hahmoja.
Shrekin jälkeen animaatiorintamalla ei ole tapahtunut mitään mullistavaa. Shrek toi animaatioelokuviin ironian. Myös 3D-tekniikka on tullut jäädäkseen, ja se istuukin parhaiten juuri animaatioon. Crooditissa tulivuoret purkautuvat, laava-aallot virtaavat, maa halkeaa ja eläinlaumat pakenevat. Tämä kaikki näyttää valkokankaalla hyvältä, mutten ole varma, tarvitaanko siihen 3D-tekniikkaa. Croodit on sentimentaalinen ja varman päälle pelaava tarina perheyhteisön lujuudesta ja lasten ja vanhempien välisistä siteistä. Tämä vauhdikkaampi versio Kivisistä ja Sorasista on myös viestiltään kivikauden klassikkohahmoja imelämpi.
Teksti: Minna Karila