Tumma hoikka nainen leijailee sumuiseen huoneeseen. Hän kohdistaa arvoituksellisen katseen yleisöön ja alkaa laulaa. Kertosäe muistuttaa pulunkujerrusta. Ko ko ri ko, hän kujertaa plyymeissään. Nainen on la poseuse, sievä tyttö, jonka laulunlahjat eivät ole kummoiset, mutta hän esiintyy näytösten välinumerona ja kerää hattuun rahaa.
Coco Chanelista ei ole yhtä totuutta, sillä hän kaunisteli tarinaansa jo eläessään. Elämänkerrat ja filmit vaikenevat yhä kiusallisista kauneusvirheistä, salaisista suhteista Natsi-Saksan ylimpään johtoon ja kiukuttelukohtauksista. Chanel muistetaan ennen kaikkea tyylistä.
Arvoituksellinen syntymävuosi
– Naisella, joka ei käytä hajuvettä ei ole tulevaisuutta, sanoi Coco Chanel.
Gabrielle Bonheur Chanel oli jo eläessään myytti ja ikoni, josta ei ole yhtä totuutta. Hän rakensi elämäänsä määrätietoisesti, valehteli ja kertoi tarinoita. Hän kertoi syntymävuodekseen 1893 vaikka se oli 1883. Chanel syntyi köyhäinkotiin, jossa hänen äitinsä oli töissä. Äiti kuoli Gabriellen ollessa kaksitoista ja hän jäi orpokotiin, jossa hän oppi ompelemaan. Nunnien ylläpitämästä orpokodista hän lähti tultuaan täysi-ikäiseksi.
Iltaisin Gabrielle elätti itseään kabaree-laulajattarena, päivisin hän ompeli. Salongeissa hän kohtasi ranskalaisen miljonäärin Etienne Balsanin, jonka luokse hän muutti nopeasti. Hän alkoi tehdä hattuja ja perusti pian oman hattuliikkeen ja muutti Balsanin Pariisin asuntoon. Liiketoimet sujuivat huonosti ja liike suljettiin.
Balsanin kanssa tuli riitaa, mutta hän otti yhteyttä tämän ystävään ja rakastui uudelleen. Capelin tuella Chanel avasi muotisalongin 1913 rikkaiden lomakeitaassa Deauvillessa. Pariisin seurapiirit, joihin kuului emigranttiruhtinattaria ja huikentelevaisia kaunottaria ottivat Chanelin luomukset omikseen ja niistä tuli suosittuja.
