Tumma hoikka nainen leijailee sumuiseen huoneeseen. Hän kohdistaa arvoituksellisen katseen yleisöön ja alkaa laulaa. Kertosäe muistuttaa pulunkujerrusta. Ko ko ri ko, hän kujertaa plyymeissään. Nainen on la poseuse, sievä tyttö, jonka laulunlahjat eivät ole kummoiset, mutta hän esiintyy näytösten välinumerona ja kerää hattuun rahaa.
Coco Chanelista ei ole yhtä totuutta, sillä hän kaunisteli tarinaansa jo eläessään. Elämänkerrat ja filmit vaikenevat yhä kiusallisista kauneusvirheistä, salaisista suhteista Natsi-Saksan ylimpään johtoon ja kiukuttelukohtauksista. Chanel muistetaan ennen kaikkea tyylistä.
Arvoituksellinen syntymävuosi
– Naisella, joka ei käytä hajuvettä ei ole tulevaisuutta, sanoi Coco Chanel.
Gabrielle Bonheur Chanel oli jo eläessään myytti ja ikoni, josta ei ole yhtä totuutta. Hän rakensi elämäänsä määrätietoisesti, valehteli ja kertoi tarinoita. Hän kertoi syntymävuodekseen 1893 vaikka se oli 1883. Chanel syntyi köyhäinkotiin, jossa hänen äitinsä oli töissä. Äiti kuoli Gabriellen ollessa kaksitoista ja hän jäi orpokotiin, jossa hän oppi ompelemaan. Nunnien ylläpitämästä orpokodista hän lähti tultuaan täysi-ikäiseksi.
Iltaisin Gabrielle elätti itseään kabaree-laulajattarena, päivisin hän ompeli. Salongeissa hän kohtasi ranskalaisen miljonäärin Etienne Balsanin, jonka luokse hän muutti nopeasti. Hän alkoi tehdä hattuja ja perusti pian oman hattuliikkeen ja muutti Balsanin Pariisin asuntoon. Liiketoimet sujuivat huonosti ja liike suljettiin.
Balsanin kanssa tuli riitaa, mutta hän otti yhteyttä tämän ystävään Arthur "Boy" Capeliin ja rakastui uudelleen. Capelin tuella Chanel avasi muotisalongin 1913 rikkaiden lomakeitaassa Deauvillessa. Pariisin seurapiirit, joihin kuului emigranttiruhtinattaria ja huikentelevaisia kaunottaria ottivat Chanelin luomukset omikseen ja niistä tuli suosittuja.
La belle epoque ja natsimiehitys
Kuohuvassa 1920-luvun Pariisissa Cabrielle Chanel alkoi rakentaa nimeä päättäväisyydellään. Hän halusi että nainen vapautuu korseteista ja miehen vallasta. Itsellinen jazzia kuunteleva Chanel-tyttö pukeutui lyhyeen hameeseen, joi, tupakoi, ajoi autolla, punasi huulensa ja näytti paljon paljasta ihoa.
Chanel loi naisille housut ja yksinkertaiset asut, jotta nainen voisi keskittyä olennaiseen ja unohtaa ulkonäkönsä. Hän myös toi kalvakat naiset Deauvillen aurinkoon. Chanel oli itse helmikoruissaan oma brändinsä. Hän vaatetti 1930-luvulla elokuvatähtiä kuten Grace Kelly, Elizabeth Taylor ja Katherine Hepburn, kunnes tähdet kieltäytyivät yhteistyöstä.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Coco palveli rintamalla sairaanhoitajana. Pariisin miehityksen aikana Coco halusi selviytyä. Elämänkerrat vaikenevat siitä, että Chanel vietti sotavuosia Pariisin Ritz- hotellissa komean SS-upseerin käsivarsilla. Arkistoissa mainitaan myös natsien "Operation Modellhut", jossa Chanelin muotitalo oli osallisena. Sotasyytteistä Chanel välttyi läheisillä suhteilla Englannin kuningashuoneeseen.
Hollywoodin studioiden suosikki
Vuonna 1939 Chanel pakeni sotaa Sveitsiin ja sulki muotiliikkeensä. Sieltä hän palasi 71-vuotiaana Pariisiin suunnittelemaan jakkupukuja vuonna 1954. Yhdysvalloissa Chanelista tuli suosittu ja hän vietti 1950–1960-luvuilla aikaa Hollywoodin elokuvastudioiden tähtien vaatettajana.
Kuuluisan Chanel 5 -hajuveden keulakuvaksi valittiin klassisen kaunis Catherine Deneuve, mikä oli uskaliasta, sillä Chanelin tuotteet olivat kysyttyjä Yhdysvalloissa, jossa Deneuvea ei tunnettu. Ranskassa läheiset suhteet natseihin olivat ehtineet himmentää Chanelin hohtoa.
Rakkautta ja työntekoa
– Elämässä ei ole aikaa kuin rakkaudelle ja työnteolle, Coco Chanel sanoi. Hän rakasti intohimoisesti, lahjakkaita, kuuluisia ja rikkaita miehiä.
– Minä olen taiteilija, hän sanoi rakastajalleen, säveltäjä Igor Stravinskylle.
– Et sinä ole taiteilija, sinä olet pelkkä puodinpitäjä, sanoi Stravinsky.
Rakastajat eivät aina kohdelleet Chanelia hellävaroin. Hän kuitenkin pisti päänsä päättäväisesti pystyyn ja puski eteenpäin entistä tarmokkaammin. Eräs rakastajista oli tsaarin sisarenpoika Dmitri Pavlovitch, joka esitteli Chanelin kemisteille, jotka loivat Chanelin nimikkotuoksun.
Ranskassa, jossa naiset saivat äänioikeuden 1944, muoti-imperiumin luonut nainen oli legenda ja ikoni. Elokuvan Coco before Chanel ohjannutta Anne Fontainea Chanel on kiehtonut vuosia.
– Tunsin 20 vuotta sitten naisen, joka oli työskennellyt Chanelin assistenttina. Nainen huolehti Chanelista 10 vuotta ennen tämän kuolemaa. Hänen ristiriitainen persoonansa kiehtoi minua, ohjaaja kertoo.
Sveitsin Lausannesta Chanel palasi asumaan Pariisin Ritz -hotelliin, jossa hän kuoli 1971.
Ranskassa elokuvat Coco avant Chanel sekä Coco Chanel ja Igor Stravinsky ovat saaneet näyttävän vastaanoton. On niitä, jotka vaativat absoluuttista totuutta ja elokuvaa Pariisi–Berliini, joka kaivaisi sotamuistot esiin. Totuutta ei kenties ole, mutta on vain yksi Coco Chanel, suklaasilmäinen orpotyttö, joka päättäväisyydellään loi tietä modernille naiselle.
Teksti: Laura Parkkinen, Pariisi
Kuvat: Lehtikuva ja Getty Images
Lähteet:
Karen Karbo: The Gospel According to Coco Chanel: Life Lessons from the World´s most elegant woman.
Kate Muir: Chanel and the Nazis: what Coco avant Chanel and other films don´t tell you.
Times 4th April 2009.