USA 2007. Ohjaus: Renny Harlin. Käsikirjoitus: Matthew Aldrich. Tuotanto: Michael P. Flannigan, Samuel L. Jackson. Kuvaus: Scott Kevan. Leikkaus: Brian Berdan. Pääosissa: Samuel L. Jackson, Ed Harris, Eva Mendes, Keke Palmer, Luis Guzmán, Christa Campbell, Richie Montgomery, Robert Forster, Peter Franzén. Kesto: 90 min.
Renny Harlin, tuo poukkoilevan Hollywood-uran tehnyt poikamme maailmalla, ei ole kaikkein tunnetuin herkästä ihmissuhdekuvauksesta tai psykologisesta näkemyksestä. Itse asiassa mikään muu ihmisten välinen vuorovaikutus kuin hakka-potku-räjäyttely ei ole kukoistanut ohjaajan tuotoksissa (mm. Kurkunleikkaajien saari, Long Kiss Goodnight) mutta vauhdin hän on aina hallinnut kuten näimme ralliräminässä Driven (2001). Kammottavaa sarjamurhaajafloppia Mindhuntersia (2004) ei kannata edes muistella.
Nyt Renny kertoo aikuistuneensa ja pyrkineensä uutukaisessaan vakavammille vesille, ihan oikean ihmiskuvaan. Ja kuten amerikkalaiskritiikit ovat myöntäneet, hän jopa osin onnistuu aikeissaan. Tummanpuhuvaan trillerikehykseen rakennettu, pienimuotoinen yksilökuvaus Cleaner on ilman muuta Harlinin kypsin ja kiinnostavin teos. Se on ilahduttavan hiljainen, viipyilevä tarina vailla erikoistehosteita ja takaa-ajoja – tuttu myötähäpeän varjokin viivähtää dialogien yllä vain satunnaisesti.
Ohjaajan ystävänä vakiokaartiin päätynyt näyttelijä ja osatuottaja Samuel L. Jackson esittää uskottavasti entistä poliisia Tom Carveria, joka nykyisin siivoaa rikospaikkoja ja muita miljöitä joissa kuolo on korjannut satoa. Carver kantaa sisällään raskasta taakkaa koska on joutunut 12-vuotiaan Rose-tytön (Keke Palmer) yksinhuoltajaksi vaimon tultua aikoinaan tapetuksi. Laillisen mutta likaisen työn säntillinen ammattilainen huomaa ylittäneensä vaarallisen rajan siivottuaan erään kalliin asunnon liian nopeasti: virallisesti katoamiseksi luokiteltu tapaus onkin ehkä murha. Kaunis ja salaperäinen leski Ann (Eva Mendes) tarvitsee apua ja Carverin ex-kollega, paras kaveri Eddie (Ed Harris) sekaantuu soppaan oudolla tavalla.
Film noir -perinteiden mukaisesti systeemi on mätä ja poliittisen korruption lonkerot ulottuvat korkeimmille paikoille asti. Ristiriitainen päähenkilö joutuu kohtaamaan hämäryyksillä silatun menneisyytensä silmästä silmään. Syntejään ei voi paeta vaan niistä pitää ennen pitkää maksaa. Carverilla on oman henkensä lisäksi pelissä rakas tyttärensä, jonka hahmo nousee nuoren ja valovoimaisen Keke Palmerin suorituksen myötä elokuvan piristävimmäksi.
Sen sijaan Eva Mendesin (We Own the Night) sinänsä pätevästi esittämä neito hädässä ~ femme fatale kallistuu ohjaajalle ominaisten epäuskottavien karaktäärien puoleen. Katsoja ei osta hänen yllätyskäänteeseen liittyvää toimintaansa ja motiivejaan, mistä syyttäminen Matthew Aldrichin käsikirjoitusta. Muuten tarina rullaa mukavasti, hiipivää jännitystä koko ajan kasvattaen. Oman twistinsä trillerijuoneen tarjoaa työhönsä keskittyneen Carverin hapuileva rooli yksinhuoltajaisänä: tytär koettaa kaikin tavoin saada hänen huomionsa ja samalla jakaa äidin menetykseen liittyvän, kielletyn surun.
Cleaner lienee liian valtavirtaa kiinnostaakseen genren faneja ja psykologisilta käänteiltään taas turhan sotkuinen sopiakseen multiplex-teattereiden kankaille, mutta siihen mahtuu yhtä kaikki paljon hyvää. Erilaisiin suhteisiin – miesten väliseen ystävyyteen, isän ja tyttären välisiin jännitteisiin – elokuva kurkistaa jos ei nyt varsin persoonallisesti niin kuitenkin ymmärrettävästi. Luis Guzmán ja Robert Forster vetäisevät oivat sivuroolit koviskyttänä ja kuolemansyyntutkijana. Suomalaiskatsojaa ilahduttaa kuitenkin erityisesti virheettömällä amerikan-aksentilla vääntävä Peter Franzén, joka pahana poliisina käy napauttamassa päähenkilöä nekkuun.
Teksti: Tuuve Aro
Lue Rennyn oma tulkinta Cleanerin teemoista Leffaboxin sivuilta