Bussikuskikin tunnistaa jo suomalaisurheilun 18-vuotiaan superlupauksen, joka saa pian rahaa pelaamisesta: "Varmaan lähetän sitä perheelle ensimmäiseksi"

"Ei mitään hajua"

Kuierin poikkeuksellinen lahjakkuus on ollut tiedossa Suomen ja koko maailman koripallopiireissä jo vuosia. Suurempaa huomiota hän on alkanut saada kuitenkin vasta viimeisen vuoden aikana.

Eteläsudanilaisen pakolaisperheen lapsi donkkasi palloa ensimmäistä kertaa jo 15-vuotiaana, mutta yliopistojen ja lehdistön kiinnostus heräsi toden teolla, kun Kotkan esialueelta Karhulasta kotoisin oleva Kuier siirtyi Helsingin Mäkelänrinteeseen lukioon ja murtautui samoihin aikoihin naisten maajoukkueeseen.

Sen jälkeen Kuierin nimi on loistanut monella listalla ja useammassa otsikossa. Hälinää on ollut välillä liikaakin, vaikka Salminen on tähän asti suodattanut suuren osan liikkeellä olevista "pölynimurikauppiaista".

– Koko ajan tapahtui jotain, kun niin moni yliopisto oli kiinnostunut. Kun sitten päätin mennä Eurooppaan, luulin, että sen jälkeen olisi ollut vähän rauhallisempaa. Sitten tuli kaikki agentit, ja se jatkui vähän samanlaisena. Kun sain valittua agentin, niin tuli taas rauhallista ja olen saanut keskittyä taas korikseen, Kuier kuvailee.

Rauha ja keskittyminen sopivat Kuierille. Heti seuraavassa ottelussa agenttisopimuksen allekirjoittamisen jälkeen hän mätti Tapiolan Honkaa vastaan 47 pistettä. Edellisen kerran suomalaispelaaja oli yltänyt naisten Korisliigassa vastaavaan pistemäärään yli 17 vuotta aiemmin.

Kuier kuuli ennätyksellisen pistemääränsä ja muikean 19 levypallon saldonsa vasta ottelun jälkeen.

– Mä olin vähän shokissa, kun kuulin, mitä olin tehnyt.

– En tajunnut sitä täysin, kun se peli oli niin tiukka. Keskityin siihen, että voitetaan tämä peli, Kuier muistelee.

Korisliigassa seitsemäntenä oleva HBA voitti ottelun 83–78.

Kuierin tilastoista Honkaa vastaan häkellyttävin oli pisteluvusta huolimatta kahdeksan onnistunutta kolmen pisteen heittoa yhdeksästä yrityksestä.

– Ei mitään hajua, miten meni niin hyvin. Edellisissä treeneissä meni kolkit tosi hyvin sisään. Hyvä heittopäivä, Kuier nauraa.

Seuraavassa ottelussa korisliigan sarjakärkeä ja kasvattajaseuraansa Kotkan Peli-Karhuja vastaan Kuier pussitti 27 pistettä. Hän näyttää terävältä myös HBA:n aamuharjoituksissa.

– Olen saanut keskittyä tosi paljon paremmin harjoittelemiseen ja pelaamiseen. Enkä stressaa niin paljoa, olen tajunnut nauttia pelaamisesta, Kuier kertoo.

"Olen valmis"

Kevään ylioppilaskirjoituksiaan ja HBA:n sarjapelejä lukuun ottamatta Kuier tietää tulevastaan vielä kovin vähän. Ainoastaan se vaikuttaa nyt varmalta, että hän asuu syksyllä vieraassa maassa ja opiskelee lukion loppuun verkkokurssien avulla.

Edes sitä Kuier ei ole vielä päättänyt, lähteekö hän seikkailuunsa yksin. Hän asuu yhä vanhempiensa ja kahden nuoremman sisarensa kanssa Vantaan Koivukylässä.

– Varmaan yksi isoveljistä lähtisi mukaan tai sitten mä asuisin uuden joukkueen nuorimpien kanssa tai sitten mä asuisin yksin. Se riippuu ihan musta.

– Ei se yksin asuminenkaan mitenkään pelottavalta kuulosta. Osaan kyllä kokata ja huolehtia itsestäni, mutta ehkä se olisi parempi ainakin ekana vuonna olla joku ihminen siinä vierellä, jolle voi puhua ja kertoa asioita, Kuier miettii.

Hyppy tuntemattomaan ja raakaan ammattilaiselämään on suuri Mäkelänrinteen kaitsevasta ympäristöstä, vaikka Kuierin pelitaidoissa ei olisikaan mitään huomautettavaa.

– Kyllä mä olen valmis. Mä olen kuullut tosi monelta ammattilaiselta, millaista se on. Olen varautunut tarpeeksi, Kuier sanoo.

Unelma yhä kirkas

Naisten koripallossa kovinta palkkaa maksavat Euroliigan itäiset huippuseurat, mutta Kuierin unelmana on yhä kirkkaasti tarunhohtoinen naisten NBA, jonka parketeilla ei ole vielä nähty suomalaispelaajia.

Euroopan ammattilaiskenttien kautta kesäisin pelattavaan WNBA:han ponnistaminen on nopeampaa, sillä nyt Kuierin ei tarvitse pelata neljää vuotta yliopistokorista ennen varaustilaisuuteen ilmoittautumistaan.

– Ei vielä tunnu, että se on askeleen lähempänä, kun olen kuitenkin vielä täällä lukiossa ja pelaan HBA:ssa. Ehkä sitten kun pääsee oikeasti sinne Eurooppaan johonkin joukkueeseen pelaamaan, se tuntuu siltä, että olisin mennyt eteenpäin. Nyt mä olen periaatteessa vieläkin täällä, Kuier sanoo ja levittää pitkiä käsiään Mäkelänrinteen uintikeskuksen kahviossa.

Euroopan huippujoukkueissa parhaille pelaajille maksetaan jopa 300 000–400 000 euroa vuodessa. Kuierille tuollaisia summia on tuskin ensimmäisten kausien aikana luvassa, mutta hänen taloustilanteensa on muuttumassa väistämättä.

– Kyllä se ihan hyvältä kuulostaa, että saa tehdä, mitä rakastaa ja saa siitä rahaa. Se on tosi hieno asia, Kuier tuumii.

Mitä sitten tehdä rahalla? Kuier miettii kysymystä pitkään.

– Varmaan lähetän sitä perheelle ensimmäiseksi. En mä ole vielä miettinyt sellaista. Varmaan joku auto olisi hyvä ostaa tai joku sellainen. Niin, tai koti, Kuier nauraa.

Bussikuski tsemppasi

Haastattelun jälkeen Mäkelänrinteen uintikeskuksen ulkopuolella vanhempi nainen tunnistaa Kuierin ja näyttää iloisesti peukkua ikkunan takaa. Keski-ikäinen mies taas pysähtyy ottamaan valokuvan, ja hymyilevä Kuier pysyy sitä varten kohteliaasti paikallaan.

Ventovieraiden suoma huomio vaikuttaa huvittavan häntä.

– Aika moni tunnistaa nykyään. Eilenkin bussikuski tsemppasi ja toivotti onnea. Se oli aika hauskaa, Kuier kertoo.

– Ei se haittaa, kun kaikki kommentit ovat olleet niin positiivisia. Ja minut tietenkin tunnistaa aika helposti, kun erottaudun joukosta.

Tuollaiseen huomioon Kuierin on syytä tottua jatkossakin.

Muokattu jutun otsikon kirjoitusasua kello 10.29.