(Silvertone 2003)
Neljäkymmentä vuotta sitten Buddy Guy soitti kitaraa Muddy Watersin upealla levyllä Folk Singer. Sillä Muddyn ja Buddyn akustisia kitaroita säestivät vain Willie Dixonin basso ja Clifton Jamesin rummut. Guy on kasvanut aikaa sitten taustamiehestä mestariksi ja nyt hän on tehnyt levyn, joka jatkaa Muddyn Folk Singerin perinteitä. Guyn laulun ja akustisen kitaran taustalla kuullaan osassa kappaleista vain Jim Keltnerin rumpuja ja Tony Garnierin pystybassoa. Keltner on tuttu mies monesta yhteydestä ja Garnier Bob Dylanin taustahahmoja.
Buddy Guyn edellinen kiekko Sweet Tea oli hieno levy ja sitä on myös tämä, mutta toisella tavalla. Edellislevyn Fat Possum -tyylisen jyystön ja kitaratykityksen jälkeen on virkistävää kuulla Guyn pelkistävän homman perusteisiinsa vähemmällä metelillä. Mississippin asukki Dennis Herring oli tuottajana jo tuolla viimelevyllä. Hän on hoitanut hommansa onnistuneesti molemmilla kerroilla.
Vaikka Guy tunnetaan nykyään nimenomaan kitaristina, hän on aina ollut äärimmäisen vahva ja dramaattinen laulaja. Iän myötä hänen laulutapansa on rauhoittunut ja ääni madaltunut. 67-vuotiaan Buddyn laulu ei enää ole entisenlaista ulvomista ja kiljahtelua. Vakuuttava laulaja hän on silti vieläkin. Äänessä on sävyjä ja jännitettä. Voimakas tumma lauluääni sopii loistavasti vähäeleiseen akustiseen musiikkiin. Kyse on varmasti myös siitä, että Buddy laulaa tarkoituksella tässä rauhallisesti, säästäen kiljahtelun sähköiseen revittelyyn. Levyn nimen mukaisesti huomio kiinnittyy nimenomaan hänen lauluunsa, joka on äänityksessä etualalla. Hienoa on toki kitarointikin ja Buddyn viljeltyä välillä Hendrix-juttuja, hänen kitaraansa on valtava ilo kuulla akustisena täysin ilman rock-soundeja.