Brasilian jalkapallotaivaalle kurkottamassa

Jalkapallon MM-kisatieto. Like. 167 s. 2014

Arvio: Janne Hopsu

Joillakin elämä jaksottuu neljän vuoden sykleissä. Syklit menevät jalkapallon MM-kisojen mukaan. Kesästä kuukausi pyörii vain ja ainoastaan yhden taidesuuntauksen, jalkapallon, ehdoilla. Ruokapöydässä, työpaikalla, somessa, telkkarin ääressä, kavereiden ja lasten kanssa puhutaan taktiikoista, maaleista, xavimaisista syötöistä, Messin pelivireestä, afrikkalaisten kauan odotetusta välieräpaikasta, peliasuista ja järkyttävistä kampauksista.

Pukeudutaan väreihin, valvotaan yötä myöten, huudetaan silkasta riemusta, vaivutaan epätoivoon ja tuijotetaan tyhjyyteen, tai vain ihmetellään miten joku voikin pelata niin tylsää peliä galaksin tärkeimmässä futisfiestassa.

Perhe- ja parisuhderauhakin alkaa olla turvattu, kun MM-kisoja seuraavat yhä enemmän myös naiset. Sorry vaan futislesket.

MM-kisat ovat draamaa. Brasilian kisoissa sitä on myös stadionien ulkopuolella. Parempia elinoloja ja palveluita vaativat brasilialaiset ovat ottaneet haltuunsa paitsi katuja, myös tilaisuuden kertoa viestinsä mediassa eri puolille maailmaa.

Jalkapallo on myös politiikkaa

Historiasta ja politiikasta kirjoittaa mainiossa, viihdyttävässä, draamallisesti hyvin toimivissa MM-kisaluvuissaan Jari Ekberg. Äidinkielen lehtorin MM-kisahistoria ”Kuin taivasta koskettaisi” on pitkään kaivattu suomenkielinen opus jalkapallon MM-kisoista.

Pelaajan peli-ilo välittyy heti kentällä (samoin välittyy peli-ilottomuus). Tästä kirjasta välittyy futisfanin intohimo.

Kukin luku, 19 kaikkiaan, on muutaman kymmenen sivun mittainen fanimatka menneeseen, joka palaa aina neljän vuoden välein voittoineen ja tappioineen, ja dramaattisine tapahtumineen: ensimmäisen finaalin pallokiistasta Pelén läpilyöntiin Ruotsissa 1958, Bernin sateisesta loppupelipäivästä Diego Maradonan Jumalan käteen (ja siihen toisen maaliin), Patrick Battistonin irronneista hampaista Zinedine Zidanen ulosajoon, Maracanazosta Marco Tardellin tuuletukseen ja Andrés Iniestan laukaukseen (”niin kauan kuin painovoima pätee ja pallo tulisi alas, tiesin tekeväni maalin”). Ja myyttinen Brasilia 1970.

Tiiliskivestä voi lukea vaikka MM-kisat per päivä. Teksti ei uuvuta. Kyse ei ole pelkästä kronikkamaisesta katsauksesta, vaikka lukujen lopussa on tilastoniiloille tyydykettä, vaan Ekberg on kyennyt vangitsemaan vallitsevan jalkapalloilullisen ja isäntämaan yhteiskunnallisen ja ajan hengen. Mussolinin Italian ja Argentiinan sotilasjuntan ilmapiiri oli toista kuin Ruotsin 1958 tai Saksan vuoden 2006 MM-kisojen.

Esiin nousevat niin Itävallan, Unkarin kuin Brasilian ja Espanjan epookkeja määrittelevät pelifilosofiat, eurooppalaisten ja latinalaisamerikkalaisten pelityylien ja kulttuurien törmäykset, ja vanhalla mantereella tuomareiden ja joidenkin valmentajien vähättelevä ja rasistinen suhtautuminen ei-eurooppalaisiin. On myös pelejä, joiden lopputulokset näyttävät oudon sovituilta. Pukukopeissa kävi finaalipelin puoliajalla henkilöitä, joiden ei pitäisi olla niitä lähimainkaan – kuten Henry Kissinger Argentiinassa 1978.

Ekbergin opus on liian iso baariin otettavaksi. Liken ohut kisakirjanen sen sijaan mahtuu taskuun. Siinäkin on katsaukset – joskin kursoriset – menneisiin kisoihin, ja tietysti Suomen ikiaikaiseen huonoon menestykseen.

Läpyskässä on sen sijaan kisavisoja monen sadan kysymyksen verran. Jos lukee turnauskatsaukset, pärjää paremmin – ellei ole jo muuten alan ensyklopedisti. Ottelutaulukot auttavat rakentamaan ja spekuloimaan jatkopeleillä, jos haluaa vaikka lyödä kimppavetoa itse tai kaverin laatimilla säännöillä. (Viranomaisille tiedoksi, ettei tietenkään rahasta.)

Janne Hopsu

Kirjoittaja on ulkomaantoimittaja MTV Uutisissa