Long Islandin kasvatti.
William "Billy" Martin Joel syntyi toukokuussa 1949 Hicksville-nimisellä paikkakunnalla Long Islandissa New Yorkin osavaltiossa. Nuoruudessaan Billy harrasti nyrkkeilyä ja perusti jo 60-luvun puolivälissä ensimmäisen oman bändinsä The Echoes, joka myöhemmin muutti nimensä The Lost Soulsiksi.
1960-luvun jälkipuoliskolla Billy Joel oli mukana longislandilaisessa rock-yhtyeessä The Hassles, joka levytti kaksi albumia United Artists -merkille. Sen jälkeen Joel perusti Hassles-yhtyeen rumpalin Jonathan Smallin kanssa Attila-duon, joka levytti yhden albumin.
Vuonna 1971 Joel teki sopimuksen laulujen kirjoittamisesta Artie Rippin Family Productionsin kanssa. Seuraavana vuonna oli vuorossa debyyttisooloalbumi Cold Spring Harbor (Family/Philips), joka oli tunnelmaltaan mietiskelevän sisäänpäin kääntynyt, kuten tuolloin oli muodikasta.
Debyyttinsä jälkeen Billy Joel joutui erilaisten juridisten ja manageriongelmien takia pitämään levyttämisessä kahden vuoden tauon. Tänä aikana hän muutti Kaliforniaan ja esiintyi pianobaareissa Billy Martin -nimellä.
Kokemuksesta oli hyötyä, kun Joel onnistui saamaan sopimuksen Columbia-levy-yhtiön kanssa ja levytti Piano Man -albumin vuonna 1974. Albumin nimikappale oli Joelin ensimmäinen hitti, ja se nousi USA:n single-listoilla sijalle 25. Seuraavat albumit Street Life Serenade (1975) ja Turnstiles (1976) menestyivät varsin hyvin, mutta vasta vuoden 1977 The Stranger myi useampia miljoonia ja nosti miehen lopullisesti kuuluisuuteen. Albumi oli Phil Ramonen tuottama ja sisälsi peräti viisi single-hittiä. Sekä Just the Way You Are että My Life nousivat jenkkilistalla kolmannelle sijalle. Seuraavan vuoden 52nd Street -albumi jatkoi menestystä ja sisälsi mm. sittemmin paljon versioidun standardin New York State of Mind, jolla Joel vuodatti rakkauttaan Isolle Omenalle.
Billy Joelista oli jo tässä vaiheessa tullut yksi 70-luvun menestyksekkäimmistä laulaja-lauluntekijöistä, mikä aiheutti myös arvostelua. The Strangerista oli muodostunut Yhdysvalloissa AOR-radioasemien suosikki, ja Joelia syytettiin musiikkinsa liiallisesta vesittämisestä.
Joel vastasi syytöksiin viemällä musiikkiaan rockmaisempaan suuntaan vuoden 1980 Glass House -albumilla. Levyltä irtosi Joelin ensimmäinen USA:n ykköshitti It's Still Rock and Roll to Me. Seuraavana vuonna julkaistiin live-albumi nimeltä Songs in the Attic, ja vuonna 1982 oli vuorossa The Nylon Curtain, jonka kohokohtia oli sanoituksessaan työttömyyttä käsitellyt Allentown. Samana vuonna Joel joutui vakavaan moottoripyöräonnettomuuteen.
Vuonna 1983 julkaistiin An Innocent Man -LP, joka ylsi moninkertaiseen platinamyyntiin. Tell Her about It kohosi USA:ssa ykköshitiksi, ja paljon huonommin ei pärjännyt Uptown Girl, joka nousi listojen kärkeen myös Englannissa. 1980-luvulla Joel jatkoi menestysalbumien suoltamista (The Bridge, Storm Front) ja rikkoi ennakkoluuloja lähtemällä vuonna 1987 kiertueelle Neuvostoliittoon, joka oli juuri kokemassa ensimmäisiä glasnostin tuomia vapauden henkäyksiä. Konserttikiertueesta on julkaistu videoita ja live-albumi. Joelin 80-luvun saavutuksiin voidaan lukea myös avioituminen supermalli Christie Brinkleyn kanssa, josta Joel kertoo Uptown Girl -hitissään. Vuonna 1985 solmittu liitto päättyi kuitenkin sopuisasti yhdeksän vuotta myöhemmin.
Billy Joelin suosio jatkui läpi 1990-luvun. Vuonna 1993 hän julkaisi River of Dreams -albumin, jonka nimikappale pysyi jenkkilistojen ykkösenä peräti 12 viikkoa. Vuoden 1997 julkaisu Greatest Hits Vol. III, sisältää hänen 80-luvun lopun ja 90-luvun levytyksiään. Albumilla voi kuulla Joelin tulkitsevan myös muiden kuuluisien säveltäjien, kuten Bob Dylanin, Leonard Cohenin tai Carole Kingin ja Jerry Goffinin lauluja. Joelin loppuunmyydyn konsertin taltiointi New Yorkin Madison Square Gardenissa vuosituhannen vaihteessa julkaistiin albumina nimeltä Billy Joel, 2000 Years - The Millennium Concert. Se on hänen 17. albuminsa. Seuraava albumi, pianomusiikkia sisältävä Fantasies and Delusions, ilmestyi vuonna 2001.
Joelin maailmanlaajuinen albumimyynti ylitti 100 miljoonan rajan jo alkuvuodesta 1999. Pitkän uransa aikana Joel on myös saanut lukuisia kunnianosoituksia: mm. useita Grammy-palkintoja, Grammy Living Legends Award, Billboard s Century Award, Songwriters Hall of Fame, ASCAP Founders Award sekä kaksi kunniatohtorin arvoa: arvostetulta Berklee College of Musicilta ja Southampton Collegelta. Helmikuussa 1999 Joel kutsuttiin Rock and Roll Hall of Famen jäseneksi.
Tammikuussa 2001 Billy Joel yhdisti jälleen keikka-aikataulunsa toisen maailmankuulun pianovirtuoosin Elton Johnin kanssa. San Diegosta 19.1.2001 alkaneen Face To Face -kiertueen ensimmäinen osuus päättyi toukokuussa 2001. Miehet olivat yksissä tuumin konsertoineet Amerikan mantereella ja ympäri maailmaa jo 1990-luvun jälkipuoliskolla. Japaniin, Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja Eurooppaan ulottuneen vuoden 1998 maailmankiertueen Helsingin-osuuden Elton John joutui kuitenkin vetämään yksin Billy Joelin yhtäkkisen sairastumisen vuoksi.
Tammikuussa 2002 Billy Joelin ja Elton Johnin yhteinen Yhdysvaltain-kiertue lähti lupaavasti toiselle osuudelleen, kunnes maaliskuun 15. päivän konsertti New Yorkin Madison Square Gardenissa osoitti, että Billy Joelin terveydentilassa oli jälleen parantamisen varaa. Tähden edustajat kiistivät päihteiden osuuden, ja viralliseksi selitykseksi annettiin ylähengitysteiden tulehdus. Konserttikiertueen loput esitykset lykättiin syyskuulle.
Kesäkuussa 2002 Billy Joel kirjoittautui potilaaksi Connecticutissa sijaitsevaan sairaalaan, joka hoitaa niin päihdepotilaita kuin psykiatrisia tapauksia. Kymmenen päivän hoitojakson jälkeen taiteilija palasi siviiliin.
Teksti: Petteri Ruotsalainen / Marjo Turunen