Mainos

Anne Bernerin nettikolumni: Maaseudun elinvoiman säilyttäminen vaatii edistyksellisiä visioita ja rohkeita ratkaisuja

Kaupungit ovat vetäneet viime vuosina maaseudulta lisää asukkaita kiihtyvällä tahdilla. Tämä on luonut haasteen sille, miten maaseudun palvelut turvataan väkimäärän pienetessä. Asukasmäärän väheneminen on näkynyt konkreettisesti esimerkiksi lipputuloilla toimivien liikenneyhteyksien näivettymisenä, kirjoittaa liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner nettikolumnissaan. 

Hallitus on ryhtynyt aktiivisiin toimiin kierteen pysäyttämiseksi. Tähän liittyen valtioneuvosto on antanut periaatepäätöksen maaseudun digitalisaation edistämiseksi. Periaatepäätöksen tavoitteilla ja toimenpiteillä kehitetään maaseudun digitaalisia palveluja ja luodaan maaseutumaisille alueille uusia elinvoimaisuuden eväitä. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla maaseudun palvelujen turvaaminen näkyy isona teemana kaikissa keskeisissä hankkeissa.

Olemme tiedostaneet, etteivät vanhat keinot enää riitä näiden uusien haasteiden ratkaisuun, vaan tarvitsemme tilalle rohkeita päätöksiä ja edistyksellistä sääntelyä. Rajoittamisen sijaan meidän täytyy tukea yrittäjyyttä ja edistää uudenlaisen teknologian hyödyntämistä.

Mahdollistaa uudenalaiset palvelut

Väkimäärien vähentyessä on entistä tärkeämpää, että resurssit saadaan nykyistä tehokkaampaan käyttöön. Siinä missä jonkin reitin liikennöinti on voinut olla aiempina vuosina kannattavaa pelkästään ihmisiä kuljettamalla, voidaan kulujen kattamiseksi tarvita tänä päivänä mukaan myös tavarankuljetusta ja lisäpalveluja.

Pienempi matkustajamäärä voi tarkoittaa yritystoiminnan näkökulmasta sitä, että reittiliikenteestä on siirryttävä kutsupohjaiseen liikennöintiin, ja kokopäiväisestä taksiautoilusta sivutoimisiin, muun liiketoiminnan ohessa tehtäviin kuljetuksiin.

Tässä kehityksessä tieto ja uusi teknologia nousevat aiempaa merkittävämpään rooliin. Teknologisen kehityksen myötä liikenteen ja viestinnän alat ovat sulautumassa toisiinsa digitalisaation, liikenteen älykkyyden ja lisääntyvän tiedon kautta. Suomella on mahdollisuus olla edelläkävijä uusien palvelujen tuottamisessa ja viennissä.

Aiemmin erityisesti liikennealan sääntely on rajoittanut uudenlaisten ratkaisujen kehittämistä. Taksiliikennelaki on käytännössä velvoittanut ympärivuotiseen ja -vuorokautiseen liikennöintiin. Kutsujoukkoliikenteessä puolestaan kyydin tarjoaminen on edellyttänyt kolmea etukäteistilausta samansuuntaiselle reitille. Tällaiset seikat ovat on etenkin maaseudulla tarkoittaneet sitä, ettei palveluja ole voinut syntyä.

Nämä rajoitukset kuitenkin poistuivat, kun liikennepalvelulaki astui heinäkuussa voimaan. Moni onkin viime aikoina pohtinut, mitä vaikutuksia uudella lainsäädännöllä on esimerkiksi maaseudun taksipäivystyksille.

Tilaa luovuudelle, aikaa muutokselle

Vielä on liian aikaista arvioida muutoksen kaikkia vaikutuksia, mutta uskon, että pitkällä aikavälillä lakimuutos auttaa turvaamaan maaseudun palvelut. Palveluja ei voida turvata lisäämällä rajoituksia ja velvoitteita, sillä niiden lisääminen johtaisi ennen pitkää niiden vähäistenkin palvelujen katoamiseen. On tärkeää jättää tilaa luoville ratkaisuille. Ja muutokselle on annettava aikaa.

Joustavampi lainsäädäntö luo vain pohjan uudenlaisten palvelujen syntymiselle. Sen lisäksi tarvitaan muitakin toimenpiteitä. Yhtenä esimerkkinä näistä toimenpiteistä voidaankin mainita Sitran liikkumiskokeilut kolmella eri alueella: Etelä-Savossa, Itä-Uudellamaalla ja Pirkanmaalla.

Kokeiluissa tutkitaan, voisiko esimerkiksi kunnan tukemaan sote-kyytiin myydä samaan autoon paikkoja itse maksaville matkustajille. Tai voisiko julkisia, eri autoilla toteutettavia asiointikyytejä yhdistää yhdellä autolla toteutettavaksi, ja voisiko kyseinen kyyti mahdollisesti toimia liityntäliikenteenä työssäkäyville.

Viestintäsektori suunnannäyttäjänä

Suomessa on harjoitettu jo vuosia erittäin edistyksellistä viestintäpolitiikkaa, ja se näkyy myös maaseudulla laadukkaina palveluina. Hyvien tietoliikenneyhteyksien merkitys korostuu haja-asutusalueilla, jossa fyysiset etäisyydet palveluihin ovat pitkiä.

Hyvät laajakaistayhteydet mahdollistavat muun muassa etäopiskelun, maatalouden automatisoinnin sekä erilaisten digitaalisten julkisten palveluiden käyttämisen kotoa poistumatta.

Suomen langattomat viestintäverkot ovat kansainvälisesti vertailtuna korkealaatuisia ja maantieteellisesti kattavia. Maaseudulla tarvitaan myös huippunopeita kiinteitä yhteyksiä, joita on rakennettu haja-asutusalueille osin julkisella tuella vuodesta 2010 alkaen.

Parantamisen varaa kuitenkin aina on. Ministeriössä valmistellaan 5G:n ja valokuiturakentamisen edistämiseksi strategiaa, jonka lähtökohtana on se, että tietoliikenneyhteyksien on pystyttävä kaikkialla Suomessa vastaamaan tulevaisuuden palvelujen tarpeisiin.

Myös postipalveluissa tiedon hyödyntäminen tulee nousemaan keskeiseen asemaan. Esimerkiksi postipalveluiden tietojen avaaminen rajapintojen kautta voisi mahdollistaa tehokkaamman toiminnan ja uusien palveluiden syntymisen. Postia jakavat ajoneuvot kulkevat vuosittain miljoonia kilometrejä ympäri Suomen teitä. Tästä syntyy jatkuvasti valtava määrä reaaliaikaista tietoa esimerkiksi teiden kunnosta, jota voidaan hyödyntää muun muassa liukkauden torjunnassa ja aurausten ajoittamisessa.

Väyläverkko ja rahoituksen haasteet

Liikenne- ja viestintäpalvelujen turvaamisen ohella merkittävin haasteemme on liikenneväyliemme kunto. Erityisesti vähäliikenteisen tiestön rapistuminen eri puolilla Suomea on huolestuttavaa.

On muistettava, että kilpailukykymme kannalta merkittävät teollisuudenalat ovat hajautuneet laajasti ympäri Suomen. Maaseudulla asuvien kansalaisten ja yhteiskunnan toiminnalle elintärkeiden elinkeinoelämän kuljetusten kannalta väyläverkostomme kehitys on todella ongelmallinen. Nykykehityksen kääntämiseksi tarvitaan uusia ratkaisuja sekä sääntelyn että rahoituksen puolella.

Tienpidon ongelmiin on pyritty löytämään ratkaisuja uudella yksityistielailla ja maantielain muutoksella.

Yksityistielaki antaa erinomaiset edellytykset tehokkaaseen ja joustavaan yksityisteiden tienpitoon, ja tämän voi olettaa näkyvän positiivisesti yksityisteiden kunnossa lähivuosikymmeninä. Lisäksi laki kannustaa tienpidon ammattimaistumiseen, mikä synnyttää maaseudulle uutta elinkeinotoimintaa. Maantielain muutoksella pyritään osaltaan varmistamaan tieverkon yhtenäinen laatutaso ja asianmukainen laadunvalvonta väylien hoidossa ympäri maan.

Liikenneväylien korjausvelkaa on tällä hetkellä noin 2,5 miljardia euroa. Tällä hallituskaudella on tehty elintärkeä panostus perusväylänpidon rahoitustasoon suuntaamalla väylien korjauksiin käytännössä noin miljardin euron lisärahoitus. Suuresta panostuksesta huolimatta kaikkiin olemassa oleviin tarpeisiin ei pystytä nytkään vastaamaan ja väyläverkoston kunto jatkaa rappeutumista, mikäli rahoitustasoon ei tehdä pitkäjänteistä tasonkorostusta myös tulevina hallituskausina.

Ratkaisuja liikenneverkon rahoitukseen onkin pyritty löytämään muun muassa viime vuonna toimineessa parlamentaarisessa työryhmässä. Uudenlaisia rahoitusratkaisuja on pyrittävä kehittämään, jottei liikenneverkostamme muodostuisi yhteiskunnan kehityksen tai kansalaisten hyvän elämänlaadun este.

Yksimielisyys on onneksi saavutettu sen suhteen, että nykyinen rahoitustaso ei ole riittävä. Toivottavasti tämä yksimielisyys kantaa hedelmää myös tulevaisuudessa.  

Mainos

Lisää aiheesta

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.