Berliinin muurin "mursi" Itä-Saksan häkeltyneen puoluepampun lipsahdus tiedotustilaisuudessa 30 vuotta sitten – osa saksalaisista tuntee yhä itsensä petetyiksi

Ihmiset käyttivät tikkaita nähdäkseen muurin yli vuonna 1989 ennen muurin murtamista. Kuva: AOP/All Over Press

 Samalla hävisi Hentilän mukaan myös Neuvostoliiton kyky pitää blokki kurissa asevoimin, kuten oli tapahtunut vuonna 1956 Unkarissa ja 1968 Tshekkoslovakiassa.

–  Ilman Neuvostoliittoa (itäblokin maat) eivät voineet eivätkä halunneet jatkaa yksipuoluejärjestelmällä, Hentilä lisää.

Länsivaluuttaa saadakseen DDR myi poliittisia vankeja

Saksan sisäinen jako näkyy vielä tänäänkin, 30 vuotta Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Osittain tämä johtuu Elon mukaan pikaisesta muodollisesta yhdistymistavasta.

– DDR:n poliittinen järjestelmä haudattiin yhdessä yössä 3. lokakuuta 1990, ja hallinnollisesti muodostettiin yhteinen alue.

Kokonaiskuva DDR:n taloudesta alkoi Elon mukaan kuitenkin vähitellen valjeta. Silloin ymmärrettiin, että jos haluttiin lunastaa Länsi-Saksan silloisen liittokanslerin Helmut Kohlin lupaus "kukkivista kunnaista", maan itäosiin täytyisi panostaa melkoisesti rahaa.

Ihmisjoukko seurasi, kun Itä-Saksan rajavartiat kaatoivat osan muurista. Kuva: LehtikuvaAFP / Lehtikuva

Tuhannet ihmiset ylittivät rajan muurin murtumisen jälkeisenä aamuna Eberswalder Strassella. Kuva: AOP/All Over Press

Ihmiset juhlivat muurin murtumista istumalla sen päällä vuonna 1989. Kuva: AOP/All Over Press

Hentilän mukaan DDR:n talouden katastrofaalinen perusta paljastui kaikessa karuudessaan vasta muurin murtumisen jälkeen. Monet olivat kuvitelleet, että DDR oli tehopakkaus muihin kommunistimaihin verrattuna.

– Kroonisen länsivaluutan pulan takia se joutui tekemään vaikka mitä temppuja. Äärimmilleen vietynä se myi poliittisia vankeja länteen saadakseen valuuttaa. Se myös purki miinakenttiä Länsi-Saksan vastaiselta rajalta länsivaluuttaa vastaan. Nämä toimet tapahtuivat tietysti salassa. Jatkuvan länsivaluuttapulan takia DDR joutui nöyrtymään kerran toisensa jälkeen, Hentilä sanoo.

Jotkut kokevat edelleen tulleensa petetyksi

Elon mukaan Saksassa elää yhä käsitys, että yhdentyminen toteutettiin hyvin pitkälle läntisen Saksan ehdoilla. Monet itäpuolen ihmiset kokivat, että heidän henkilökohtainen elämänsä nollattiin.

Totta on, että osa itäosien ihmisistä jäi työttömiksi ja elää edelleen sosiaalitukien varassa. Lisäksi siellä on Elon mukaan alueita, joissa infrastruktuurin kehitys on jäljessä.

– Tilanne Saksan itäosissa on nyt kuitenkin huomattavasti paljon parempi kuin se on aiemmin ollut. Tilanne ei ole millään lailla huono, jos sitä verrataan itäiseen Eurooppaan. Ja tämä olisi mielestäni oikea vertailukohde.

Kuitenkin keskustelu vakiintui Elon mukaan alusta lähtien sille uralle, että mittatikuksi tuli läntinen Saksa.

Ihmiset kiipesivät muurille ja Brandenburgin portille 9. marraskuuta 1989. Kuva: AOP/All Over Press

Itä- ja Länsi-Saksan asukkaat tervehtivät toisiaan muurilla joulukuussa 1989. Kuva: LehtikuvaAFP / Lehtikuva

Hentilä huomauttaa, että eroja Saksan eri osien välillä näkyy talouskehityksen lisäksi tunnelmissa.

– Siellä on edelleen sitä polvea, joka kokee menettäneensä kaiken ja tulleensa petetyksi. Itä-Saksassahan oli etuoikeutettujen porukka, joka oli puolueen, valtion ja armeijan palveluksessa. Niillä meni aikanaan hyvin. Saksojen yhdistymisen jälkeen tämä joukko jäi tyhjän päälle.

Valtiolle ja puolueelle työskennelleet jäivät tyhjän päälle

Saksojen yhdistyminen toi Hentilän mukaan hyvää niille koulutetuille, jotka onnistuivat pääsemään länsisaksalaiseen talousimuun yrittäjinä tai työntekijöinä. Sen sijaan suurella osalla entisen Itä-Saksan asukkaista alkoi mennä taloudellisesti huonommin muurin murtumisen jälkeen.

– Näiden sosiaaliturva ja toimeentulo heikkenivät ja asuminen kallistui. Tämä koski varsinkin niitä, jotka joutuivat pois valtion ja puolueen viroista. He olivat käytännössä virkakiellossa, ja monet heistä joutuivat hyvin pienille, Itä-Saksan aikaisen systeemin mukaan määritellyille eläkkeille.

Muurin murtumisen jälkeen Saksan itäisessä osassa oli Hentilän mukaan satojatuhansia todella köyhiä.

Uusnatsiliikkeillä kannatusta jo ennen AfD:tä

Saksan itäosissa äärioikeistolaisella AfD-puolueella on laajaa kannatusta, mutta Seppo Hentilän mukaan jo ennen AfD:tä siellä oli erityyppisiä uusnatsiryhmiä. Näiden suosion taustalla voi nähdä protestin vallitsevaa valtajärjestelmää vastaan.

Hentilä kuitenkin huomauttaa, että AfD ei ole yksistään köyhien ja syrjäytyneiden puolue, vaan sen kannattajista monet varsinkin lännessä ovat keskiluokkaa ja varakastakin väkeä.

– He ovat puolueessa mukana siksi, että Angela Merkelin konservatiivinen CDU-puolue on heidän mielestään mennyt liiaksi vasemmalle ja antanut EU:ssa periksi, Hentilä sanoo.

Elon mukaan AfD vahvistaa itäosien ihmisten monesti todellista, mutta usein myös kuviteltua pettymystä siitä, että he ovat yhdistymisen häviäjiä.

– AfD ruokkii kertomusta, että idässä ollaan toisen luokan kansalaisia ja edelleen taloudellisesti heikompia. He haluavat ruokkia identiteettiä, jossa itä näyttäytyy paljon huonompana, Elo sanoo.