Aurinkolasien historia ylettyy pidemmälle, kuin voisi arvatakaan: ensimmäiset "aurinko-lasit" tavattiin jo jääkaudella noin 10 000 vuotta sitten, jolloin metsästäjä-keräilijä-kansat keksivät suojata silmänsä valkean lumipeitteen katalalta häikäisyltä. Suojat tehtiin tuohon aikaan luista, joissa oli vain kapea aukko näkemistä varten. 1100-luvun Kiinassa tuomarit peittivät silmänsä kvartsista hiottujen tummien lasien taakse, jotta todistajat eivät voineet tulkita heidän mietteitään silmistä. Tätä nykyä Kiinassa valmistetaan tälläkin hetkellä eniten aurinkolaseja.

Varsinaiset, oikeat aurinkolasit yleistyivät 1900-luvun alussa. Niistä tuli varsin suosittuja, kun ihaillut mykkäfilmien tähdet alkoivat käyttää niitä suojatakseen silmiään studioiden kirkkailta valoilta. Aurinkolaseista muodostuikin muotitietoisen kaunottarien asuste, joka näkyy tänäkin päivänä arjessa ja juhlassa. Nykyään aurinkolasimalleja on useampia kuin niitä käyttäviä naisia – erilaisia aurinkolasimalleja riittää varmasti tarpeeksi jopa erikoisia kehyksiä rakastavalle Elton Johnille!

Italialaisnaisilla on keskimäärin kolmet eri aurinkolasit, mutta esimerkiksi saksalaisnaisten luku on 0,3 – keskimäärin he eivät omista yksiäkään tummempia laseja. Aurinkolasit ovat kuitenkin laukkua ja kenkiäkin näyttävämpi ja tärkeämpi statussymboli, johon monet tyylitietoiset naiset haluavat panostaa.

Vasta 1980-luvulta asti kaikissa merkkilaseissa on ollut UV-suoja: siihen asti linssit olivat vain värjättyä lasia tai muovia, joten kirpputorilta löydetyt retrolasit kannattaakin nostaa vain otsalle, ei silmille niiden mahdollisen haitallisuuden vuoksi. Vuonna 2011 suomalaisista silmälasien käyttäjistä 16 prosentilla oli aurinkolasit vahvuuksilla: naisista 21 prosenttia, miehistä 12.

Suurin osa nykyisistä aurinkolasimalleista – aivan kuten kengissä – perustuu muutamaan perusmalliin. Etenkin 1970- ja 1980-luvut olivat aurinkolasien designin ja käsittämättömimpien lasiluomusten kultaikaa. Tässä esittelyssä 1900-luvun pokien parhaimmistoa!

Historialliset perusmallit: pyöreät, soikeat, neliöt

Tuttuja ja turvallisia sangallisia laseja on ollut jo 1700-luvulla, ja jo silloin muodot olivat pyöreitä. Kaikkien modernien silmä- ja aurinkolasien äitihahmot syntyivät 1930-luvulla – käytännöllisyyden lisäksi aurinkolaseilla alkoi olla esteettistä arvoa. Aurinkolasit tehtiin toulloin metallista tai selluloidista. Linssit itse olivat joko pyöreitä, soikion- tai neliönmuotoisia – monella tapaa nykyaikaisia linssejä muistuttavia, mutta paljon pienempiä.

Tämänkin päivän aurinkolasimallit pohjautuvat jonkin 1930-luvun muodoista. Esimerkiksi John Lennoniin yhdistetään tänäkin päivänä pyöreääkin pyöreämpi ja tuiki tavallinen aurinkolasimalli.

Perhoslasit

Perhoslasimalli on varmaankin ensimmäinen ihka aito muotimalli 1950- ja 1960-luvuilta. Muistatko Marilyn Monroen  Kuinka miljonääri naidaan? -elokuvassa, jossa hänen nenän päällään nähtiin seksikkäät kissamaiset silmälasit? Perhoslasit ovat yksilöllisen naiselliset, tarvittaessa hieman ilkeätkin. Näyttävyytensä vuoksi niitä on varsin vaikea yhdistellä eri asukokonaisuuksiin.

1980-luvulla perhoslasimalli teki ironisen comebackin komedienne Tracey Ullmanin ja räväkän poplaulaja Cyndi Lauperin ansiosta. Jos pidät itseäsi räväkkänä naisena, jolta ei huumorintajua puutu, perhosmalli voisi sopia juuri sinulle. Huomioi, että vaikka niitä pidetään yleisesti design-klassikkoina, jotkut tuomitsevat kyseiset lasit – ja niiden kantajat.

Wayfarer-lasit

Ray Ban kehitti Wayfarer-mallin 1950-luvun alussa, joka on ikään kuin perhosmallin jämäkämpi pikkuserkku, jonka siivet katkesivat kesken lennon.

Kuuluisuuteen lasimalli nousi vuonna 1961 elokuvasta Aamiainen Tiffanylla. Toisin kuin monesti luullaan, kuvankauniilla Audrey Hepburnilla ei ollut elokuvassa Wayfarer-laseja, vaan Oliver Goldsmithin suunnittelemat Manhattan-nimiset aurinkolasit. Tämä väärä luulo tuskin haitannee, sillä Wayfarer-lasit ovat maailman myydyimpiä malleja. Ne ovat kokeneet myrskyisiä suosion ja ilkeän hyljeksinnän aikoja, jotka ovat kuitenkin nyt kääntymässä voitokkaiksi.

Esimerkiksi laulaja Katy Perryllä nähtiin kyseiset lasit Teenage Dream -musiikkivideollaan. Mallin hyviin puoliin kuuluu se, että ne sopivat lähes kaikille kasvoille.

Pilottilasit

Tom Cruise ja pilottilasit 1986.

Ray BaninBausch&Lomb-linsseillä varustetut pilottilasit ovat pisaranmuotoiset. Ne suojaavat edelleen USA:n ilmavoimien sotilaiden silmiä: aivan nuoren ja komean Tom CruisenTop Gun -elokuvassa! Ne olivat ensimmäiset aurinkolasit, joissa oli UV-suoja.

1970-luvulla myös naiset rohkaistuivat ottamaan kyseisen mallin omakseen ja tekivät siitä muodikkaan. Pilottilasit eivät kuitenkaan sovi kaikille: pieninenäisiä ne eivät pue, kuten eivät myöskään iso- tai litteäkasvoisia.

Ylisuuret lasit

Diorin muotitalo toi 1960-luvulla markkinoille valtavat, pyöreälinjaiset aurinkolasit, jotka peittivät melkein puolet naisten kasvoista. Ne olivatkin välttämätön asuste kaikille kohtalokkaille naisille, jokaiselle femme fatalelle. Suuruudenhullu malli kuitenkin koki kuolion muodissa ja niitä tavattiin enää vain 1970-luvun teemabileissä kera karhean naurunremakan.

Vuosituhannen vaihteessa malli alkoi taas näkyä yllättäen muotilehdissä ja lopulta katukuvassa. Muun muassa seurapiiriperhonen Paris Hilton nosti ylisuuret lasit takaisin aallonharjalle, muotitietoisten, mutta turhamaisten naisten kasvoille.

Kaarevat (kilpapyöräilijän) lasit

Kaarevat ja virtaviivaisesti kasvojen muotoja syleilevät suurehkot kilpapyöräilijän ja laskettelijoiden suosimat aurinkolasit olivat 1980-luvun keksintö ja ne nauttivat syntyessään suurta suosiota. Nyttemmin näillekin aurinkolaseille lähinnä nauretaan, ellei 1980-luvun buumi ole verissä. Laseja on muun muassa halveerattu "pissisten" ja junttien tunnusmerkeiksi.

Jos varastostasi löytyy nämä aurinkolasit, älä heitä niitä pois: ne saattavat tulla hyvinkin takaisin muotiin – tai sitten ne sopivat loistavasti teemabileisiin...

Osittaiset lähteet: Heike Blümner Jacqueline Thomae, Naisen oma kirja, Tammi 2012, Wikipedia, Historianet.fi