Naisekonomien euro on yhä 75 senttiä, eivätkä palkkaerot sukupuolten välillä ole kaventuneet viime vuosien aikana. Asiantuntijat kertovat, kuinka nainen voisi pärjätä palkkakilpailussa miesten kanssa.
Naisekonomien euro on 75 senttiä, ilmenee Ekonomien palkkaerot 2011 –tutkimuksesta. Selittämätön palkkaero naisten ja miesten välillä ei ole kaventunut vuoden 1998 jälkeen, jolloin Suomen Ekonomiliitto teki ensimmäisen selvityksen aiheesta.
Palkkaeroa selittävät usein miesten ja naisten erilainen koulutustausta ja sijoittuminen erilaisiin tehtäviin. Miehet myös tekevät usein naisia pidempää työviikkoa ja kuuluvat useammin tulospalkkioiden piiriin. Palkkaerot alkavat kasvaa usein jo opiskeluaikana. Kun miehet valitsevat lukujärjestykseensä niin sanottuja kovia aineita, naiset suuntautuvat pehmeiden aineiden pariin. Viimeistään perheen perustaminen kasvattaa palkkaeroa, sillä pitkille perhevapaille jää useammin nainen.
Hinnoittele itsesi rohkeammin
Selittämättömällä palkkaerolla tarkoitetaan miesten ja naisten palkoissa olevia eroja, kun verrataan samanlaisissa tehtävissä ja samanlaisilla ominaisuuksilla työskenteleviä miehiä ja naisia. Sukupuolten välinen selittämätön palkkaero on yksityisellä sektorilla 11 prosenttia ja valtiolla neljä prosenttia.
Yksi syy selittämättömään palkkaeroon on naisten pienemmät palkkapyynnöt. Naisekonomi pyytää keskimäärin 500 euroa pienempää palkkaa kuin miesekonomi.
– Useat naiset sanovat työhaastattelussa, etteivät he ole miettineet koko palkka-asiaa tai että he luottavat työnantajansa arvioon, Handelsbankenin HR-johtaja Kristiina Markelin kertoo.
Ekonomiliiton jäsen Kati Raassina on sitä mieltä, että naiset ovat muutenkin miehiä varovaisempia palkkaneuvotteluissa.
– Yksikään nainen ei ole kokemukseni mukaan kyseenalaistanut palkkaansa työhaastattelussa, toisin kuin miehet, Raassina sanoo.
Markelinin mukaan naisten tulisi hinnoitella itsensä entistä itsevarmemmin. Saman työpaikan sisällä palkkaa ei välttämättä saa nostettua haluamalleen tasolle, joten valppaana tulisi olla jo työhaastattelussa.
Markelin ehdottaa myös kerran vuodessa pidettävää palkkakeskustelua, jossa omasta suoriutumisestaan voisi puhua suoraan. Raassina peräänkuuluttaa sen sijaan naisten välistä yhteistyötä.
– Ilman sparrauskaveria voi olla vaikea tietää, miten hinnoitella oma työnsä, Raassina sanoo.
Uusi rekrytointimalli tasa-arvotyön avuksi
Perhevapaiden tasa-arvoisempi jakautuminen sukupuolten kesken on Suomen Ekonomiliiton mukaan ensiarvoisen tärkeää, sillä keskeinen syy naisten ja miesten palkkaeroille on perheen perustamiseen liittyvät poissaolovuodet työelämästä. Takuu palata vapaalta entisiin tehtäviin ja työnantajan positiivinen asenne ovat asennemuutoksessa keskeisellä sijalla.
– Työnantajan tulisi jollakin eleellä ilmoittaa, että vapaiden pitäminen on suotavaa. Tämän jälkeen perheet saisivat itse tehdä valinnan siitä, kumpi vanhemmista on lapsen kanssa kotona, SEFE:n kehitysjohtaja Anja Uljas sanoo.
Yhteistyö perheen ja työpaikan välillä on olennaista myös silloin, kun nainen hakee johtotehtäviin. Naisen into hakea johtajan paikalle voi tyssätä ennakkoluuloihin, joiden mukaan perheen ja esimiestehtävän yhdistäminen on mahdotonta. Naisten itsekritiikki on myös usein miehiä isompaa. Moni jättää hakematta tehtävää, jos ei täytä jokaista työhakemuksessa ollutta kriteeriä.
Tasa-arvoa ajetaan eteenpäin myös työpaikan tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoituksien avulla. Hyvä esimies huolehtii palkkauksen oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvon toteutumisesta.
SEFE:n edunvalvontajohtaja Lotta Savinkolla on rohkea ehdotus palkkaerojen kaventamiseen. Uusi rekrytointimalli, jossa työnhaun ensimmäisessä vaiheessa hakijoista ei paljastettaisi sukupuolta ja ikää, vaan pelkkää soveltuvuutta avoinna olevaan tehtävään, voisi viedä naisten palkkausta 75 sentistä kohti täyttä euroa.
AVA
Teksti: Maarit Rasi
Kuvat: Shutterstock