Asiantuntija: Ukrainan taistelukenttien todellinen tappaja on kehuttua Himarsia perinteisempi ase

Ukrainan sota on tilanteessa, jossa kumpikaan osapuoli ei ole saavuttanut selkeää ilmaherruutta.

– Nyt joukot pysyttelevät erossa toisistaan, ja lopputuloksena on maasota, Yhdysvaltain Euroopan-ilmavoimia komentava kenraali James Hecker kertoo Defense Newsissä.

Heckerin mukaan Yhdysvaltain Ukrainan ilmavoimille lahjoittama, tutkasignaaliin hakeutuva AGM-88 Harm -ohjus auttaa paitsi tuhoamalla venäläistä tutkakalustoa, myös pakottamalla hyökkääjän pitämään tutkia poissa päältä, kun ohjusta kantavan kaluston uskotaan olevan alueella. Niin Ukraina voi saavuttaa tilapäisen, paikallisen ilmaherruuden tarvittavalla operaatioalueella.

Lue myös: Ukrainan puolustusministeri vaihtoi Twitter-kuvansa koiraksi, jonka tassussa on HIMARS: "Nafo-laajennuksesta ei neuvotella!"

Vastaavaa ohjuskalustoa on myös Venäjällä, joten molemmat osapuolet ovat ottaneet tavakseen siirrellä ilmatorjuntapattereitaan 6–12 tunnin välein.

Kaukana sijaitsevien ei-liikkuvien kohteiden tuhoamiseen Ukraina käyttää kuitenkin mieluiten niinikään Yhdysvaltain lahjoittamaa Himars-kranaatinheitinkalustoa. Näin omaa lentokalustoa saadaan säästettyä mahdollisilta tappioilta.

Himarsin kohteena ovat olleet ainakin Venäjän tykistö ja huoltoinfrastruktuuri.

DN:n jutussa haastateltu CSIS:n ( Center for Strategic and International Studies ) analyytikko Mark Cancian kuitenkin huomauttaa, että kovaan maineeseen noussut Himars ei ole tehokas, ellei sillä ole tukenaan tiedustelua.

– Se ampuu paljon pidemmälle kuin mitä etulinjan tarkkailijat kykenevät näkemään. Himars tarvitsee droneja sekä vastatykistötutkia, joita molempia me [Yhdysvallat] olemme toimittaneet. Himars kaipaa myös tarkkailua lintuperspektiivistä, jota me myös todennäköisesti tarjoamme.

Lintuperspektiivillä Cancian viitannee esimerkiksi satelliittikuviin.

Cancian uskoo, että Himars ei ole mikään Ukrainan taistelukenttien hopealuoti. Sen sijaan perinteinen tykistö, jota Yhdysvallatkin on runsain mitoin maalle lahjoittanut, olisi taistelukentän pääasiallinen tappaja.

– Tykistö ampuu kauas, se ampuu paljon ja kykenee aiheuttamaan paljon vahinkoa. Kun joukot liikkuvat, tykistön on vaikeampaa pysyä perässä, mutta kun etulinja stabiloituu kuten viimeisen neljän kuukauden aikana on käynyt, tykistö pääsee näyttämään kyntensä.