Asikkalasta löytyi viime sunnuntaina talvisodan aikainen asekätkö Kanta-Hämeen menneisyyden etsijöiden toimesta.
Yhdistys etsii pääosin metallinpaljastimilla rautakauden aikaisia muinaisesineitä.
Viime sunnuntaina kolme yhdistyksen jäsentä löysi Asikkalasta vahingossa valtavan asekätkön, 209 kivääriä.
Asekätkö on lukumäärältään poikkeuksellisen suuri, sanoo historioitsija Mikko Porvali. Tyypillisemmin asekätköistä löytyy parin ryhmän tai joukkueen aseet. Useimmiten pienemmät asekätköt löytyvät sisätiloista tai kätkettynä rakennusten rakenteisiin.
– Kun löytyy tällainen parinsadan kiväärin kätkö maahan upotettuna, se kertoo siitä, että se kätkö on tehty vasta tutkinnan ja oikeusprosessin alettua ja niistä aseista on tarvinnut päästä vain eroon. Niitä ei ole haudattu maahan käyttöä varten vaan siksi, etteivät ne löydy niiden kätkijöiden hallusta, Porvali avaa.
Asekätkentä oli jatkosodan tai toisen maailmansodan lopulla tehty päämajan operatiivisen osaston aseiden hajavarastointioperaatio.
Asekätkentä kriminalisoitiin myöhemmin
Tekoaikanaan aseiden kätkentä ei ollut rangaistavaa tai väärin.
– Poliittisista syistä toisen maailmansodan jälkeen säädettiin laki, jolla aseiden kätkentä jälkikäteen kriminalisoitiin. Silloin kun tämä tutkinta alkoi, näitä kätkössä olevia aseita on ryhdytty hävittämään ja niitä on paljon upotettu vesistöihin ja haudattu maahan, Porvali kertoo.
Jokainen suomalainen suojeluskuntapiiri, joita silloin oli maassa runsaat parikymmentä, kätki yhden jalkaväkipataljoonan aseet. Pataljoonien koot vaihtelevat 600–1000 miehen välillä.
– Semmoiselle joukolle kätkettiin koko kalusto. Ajoneuvot, polttoaineet, työkalut, räjähdysaineet, ja myös aseet, Porvali jatkaa.
Tämä vuoksi jokaisen suomalaisen suojeluskuntapiirin alueella on kätketty noin 600–1000 asetta. Osa niistä purettiin kätköistä sodan jälkeen tai tutkinnan eri vaiheissa. Osa on edelleen kätkettynä. Useimmat vielä olemassa olevat kätköt on siirretty uudelleen ja haudattu joko maahan tai vesistöihin siinä vaiheessa, kun oikeusprosessi on alkanut.
Lue myös: Mikko löysi Asikkalan metsästä yli 200 kivääriä – ”Niitä tuli vain lisää ja lisää”
Kätköjen määrää vaikea arvioida
Porvalin mukaan on vaikeaa arvioida, montako kätköä on vielä löytämättä, koska aikoinaan tutkinnan aikana tuhansia aseita on purettu näistä väliaikaisista varastoista ja siirretty puolustusvoimien varikoille.
Hän kuitenkin arvioi, että purkamatta on jäänyt tuhansia aseita. Ne eivät ole enää käyttökelpoisia, koska ne on kätketty maahan tai veteen.
Poliisi löytää vuosittain asekätkentäoperaatioon liittyviä kätkettyjä aseita, yksittäisiä tai muutamia.
– Joinakin vuosina yhden tai kaksi, joinakin vuosina useampia. Varmuudella niitä löytämättömiä aseita Suomenmaassa on vielä tuhansia. Nykyään ne ovat romurautaa; ruosteista rautaa, joista puuosat ovat hajonneet ympäriltä pois, eivätkä sillä lailla täytyä aseen määritelmää.
Porvalin mukaan sodan jälkeisinä vuosikymmeninä Suomessa oli kova pula tavarasta ja muita sodasta jääneitä varusteita ja työkaluja on käytetty esimerkiksi maataloudessa.
– Niiden löytyminen omasta hallusta ei ollut sinänsä mitenkään raskauttavaa, eikä niissä esineissä ollut mitään puolustusvoimien leimoja eikä tunnuksia. Niitä on otettu sitten ihan normaalisti käyttöön. Sinänsä tämä koskee asekätkentäaseitakin, monia niistä on käytetty esimerkiksi hirvikivääreinä sodan jälkeisinä vuosina. Niitä on luvitettukin ihmisille vuosien mittaan.
Osa paljastuu vahingossa
Asekätköt paljastuvat yleensä perimätietona tai historiantutkimuksen kautta.
– Joku kätkijän lähipiirissä on saanut kätkijältä kuulla, että missä tällainen kätkö on, tai sitten on varoitettu jossain maataloyhteisössä, että älkää menkö sinne navetan ylisille penkomaan, siellä on tällaista tavaraa. Usein tällaisissa tapauksissa ihmiset ilmoittavat niistä, että saavat nämä mahdollisesti vaaralliset esineet omista tiloistaan pois, Porvali selittää.
Joskus aseita löytyy myös ihan vahingossa, kuten esimerkiksi rakennusten tulipalojen jälkeen. Myös harrastuksenaan metallinpaljastimella maata tutkivat harrastajat toisinaan löytävät aseita, kuten Asikkalan tapauksessa kävi.
Asekätkentäoperaatioon liittyviä kätköjä on kahdenlaisia: ensimmäiset ovat kätköjä, joihin aseet tai varusteet on kätketty siltä varalta, että ne saadaan nopeasti käyttöön. Niiden tarkoitus oli turvata varusteiden saatavuus, jos Suomeen tulee uusi liikekannallepano. Nämä kätköt olivat hyvin saatavilla ja yleensä sisätiloissa.
Näitä kätköjä alettiin hävittämään, kun oikeusprosessi asiasta alkoi ja uudet kätköt tehtiin maahan.
– Silloin niitä ei ole enää pakattu sillä tavalla, että ne olisivat millään muotoa käyttökelpoisia enää nykyään.
Käyttökelpoisia kätköjä löytyy harvoin
Tyypillisimmin poliisille tulevat ilmoitukset kätköistä koskevat nimenomaan hävityskätköjä, kun joku löytää maasta paljon ruosteista, vanhaa asetavaraa.
Käyttökelpoisia kätköjä löytyy huomattavan paljon harvemmin.
– Asikkalan tapauksessa on ihan selvää, että näistä aseista on vain pyritty pääsemään eroon. Niin suurta määrä ei olisi kerralla laitettu pelkässä kätkentätarkoituksessa, vaan ne on nimenomaan haluttu hävittää ja varmistaa, etteivät ne oikeusprosessin myötä löydy kenenkään kätkijän hallusta.
Käyttövalmiita kätköjä tulee satunnaisesti vastaan. Sisä-Suomen poliisin alueelta purettiin muutama vuosi sitten kätkö, josta löytyi päällisin puolin ampumakuntoinen panssaritorjuntakivääri.
Vaarallisimpia ovat ne kätköt, joissa on räjähdysaineita. Räjähdysaine voi vanhentuessaan herkistyä.
– Varsinkin käsikranaatit, tai vastaavat, joissa on joku sytytysmekanismi sodan ajalta. Sellaisten kanssa pitää olla hyvin varovainen eikä niitä pidä mennä yksin käsittelemään, vaan ilmoittaa viranomaisille.
– Lähestulkoon aina ne on kätketty sillä tavalla turvallisesti, että sytyttimiä ja varsinaisia räjähdysaineita ei periaatteessa pitäisi yhdessä olla. Mutta kaikista kätköistä ei voi mitenkään varmistua, Porvali summaa.