Lapsettomien yhdistys Simpukan toiminnanjohtaja AnneLindfors, on itsekin kokenut lapsettomuuden. Lapsettomuus koskettaa joka viidettä suomalaista pariskuntaa, vaikka moni uskoo edelleen, että aihe on kaukainen.

– Joskus, kun olen messuilla esittelemässä yhdistystä, niin ihmiset tulevat sanomaan, ettei asia koske minua, minun lapsellanikin on jo lapsia. Siihen yleensä sanon, että tilastollisesti lapsettomuus koskettaa ihan jokaista meistä. Todennäköisesti sinunkin lähipiirissäsi on lapsettomuutta, mutta parit eivät vaan puhu siitä. Se olisi hyvä muistaa aina, ettei lasten saaminen ole kenellekään itsestään selvää, Lindfors kuvaa.

Nainen on lapsettomuuden ajattelussa ajallisesti edellä miestä

Lapsettomuus koskettaa pariskuntaa kokonaisuutena, mutta Lindforsin mukaan miesten ja naisten suhtautumistavoissa on eroja. Nainen on usein ajallisesti paljon edellä miestä lapsettomuuden käsittelyssä ja ajattelemisessa.

– Nainen ajattelee, että nyt tehdään koeputkihedelmöitys, niitä tehdään kolme kertaa ja jos ne eivät onnistu, sitten voisi harkita adoptiota. Seuraavaksi nainen kysyy mieheltä, että adoptoidaanko vaikka Kiinasta? Tähän mies sitten sanoo, että meillä on se ensimmäinen tutkimuskäynti huomenna, jos nyt mennään ensin sinne, Lindfors kuvaa.

Sama tilanne voi toistua, jos hoidot eivät tuota tulosta ja on aika harkita muita vaihtoehtoja.

– Kun nainen alkaa olla jo valmis siirtymään hoidoista eteenpäin, mies vasta pohtii, että oliko tämä tässä, eikö meille tullutkaan lasta!

Lindforsin mukaan miehen rooli pelkkänä naisen tukijana on edelleen lapsettomuushoitojen todellisuutta Suomessa. Miehen surulle ja tunteiden käsittelylle ei jää aikaa tai tilaa, koska suhteessa molemmat eivät voi romahtaa yhtä aikaa.

– Naiselta joku saattaa kysyä hoitojen aikana, että miten jaksat, mutta mieheltä ei kukaan koskaan kysy mitään. Simpukassa tuomme koko ajan enemmän miesasiaa esiin. Nyt vasta on alkanut muodostua sellainen ilmapiiri, että miehet alkavat itse puhua ja kertoa, että lapsettomuus koskettaa heitä.

Jos lapsettomuuden syy on parisuhteen toisessa osapuolessa, Lindforsin mukaan on luonnollista pohtia, voisiko lapsia siunaantua toisenlaisen kumppanin kanssa, ja olisiko ero oikea vaihtoehto.

– Usein siinä päädytään siihen tulokseen, että loppujen lopuksi me haluamme niitä lapsia yhdessä. Osalle pareista toki voi tulla ero, mutta syy on luultavasti siinä, ettei lapsettomuusasiaa pysty käsittelemään, Lindfors kuvaa.

"Välillä läheisten tehtävä on lähes mahdoton"

Miten lapsettomia sitten voisi tukea? Lindforsin mukaan tilanne on vaikea, koska ulkopuolinen ei voi täysin ymmärtää lapsettomuuden aiheuttamaa tuskaa. Lisäksi aiheesta vaietaan usein.

– Välillä läheisten tehtävä on lähes mahdoton, koska he haluaisivat tukea, mutta eivät tiedä, miltä lapsettomasta tuntuu. Myös lapsettomat myöntävät, että joskus he ovat kohtuuttomia. Kun itsestä tuntuu pahalta, niin ei edes tiedä, millaista tukea haluaisi. Kaikki tuki, kaikki kyselyt ja neuvot tuntuvat vääriltä, Lindfors sanoo.

Hän ohjeistaa ottamaan lapsettoman mukaan keskusteluihin ja kysymään kuulumisia. Mahdollisista lapsettomuushoidoista ei erikseen tarvitse udella.

– Voi kysyä ihan vaan että mitä kuuluu, miten teillä menee. Siten lapseton voi kertoa sen verran kuin haluaa. Olisi myös tärkeää, että omat vanhemmat eivät koko ajan puhuisi niistä lapsenlapsista tai sisaruksista, joilla on lapsia. Tai ystävät, joilla on lapsia, eivät puhuisi niistä niin paljon. On muitakin asioita, joista voi jutella, Lindfors sanoo.

– Täytyy muistaa, että lapsettomat ovat joskus hankalia ja myöntävät sen itsekin. Se johtuu lapsettomuuskriisistä, ja he eivät tee sitä tahallaan. Ajan myötä tilanne voi parantua. Läheisten kannattaa hakea tietoa.

Älä sano näin lapsettomalle

Jos lapsettomuus tuntuu vieraalta aiheelta, suusta voi päästä sammakoita. Moni lapseton saa kuulla mitä erikoisimpia neuvoja.

– Voidaan sanoa, että menkää akupunktioon, sen avulla tulee raskaaksi. Sitten vastaus onkin, että minulla ei ole kohtua. Sitä ei voi tietää, mikä lapsettomuuden syy on ja mikä siihen auttaa, Lindfors kuvailee.

Moni ehdottaa myös hoitoja ja adoptoimista aivan uutena asiana.

– Sanotaan, että oletteko harkinneet adoptiota, ainahan te voitte adoptoida! Jos lapsettomuus on 24 tuntia vuorokaudessa mielessä, niin varmasti kaikki vaihtoehdot ovat tulleet mieleen jo vuosia sitten. Ymmärrän sen, että ihmiset haluavat jollain tavalla tarjota apua, tukea ja neuvoja, mutteivät tiedä, mitä voisivat tehdä, Lindfors kuvaa.

Moni voi myös hyvää hyvyyttään kertoa tarinoita naapurista tai kaverista, joka toivoi lasta viisi vuotta, adoptoi ja tulikin sitten heti raskaaksi. Lindfors muistuttaa, että vaikka tarinoiden tarkoitus on hyvä, ne eivät lapsettomuuden kanssa kamppailevaa pariskuntaa lohduta.

Lindforsin mukaan lapsettomuudesta puhuminen avoimesti auttaa tilanteeseen ja rohkaisee huomaamaan, että asia koskettaa myös muita ihmisiä. Hän ei kuitenkaan ole sitä mieltä, että lapsettoman täytyy puhua tuntemuksistaan.

– Jos tuntuu, ettei halua puhua aiheesta tai kertoa asioita, niin ei tarvitse. Itseään saa suojella, Lindfors sanoo.

– Joku saattaa sanoa, että on lapsettomien oma syy, ettei lapsettomuutta ymmärretä, ja että lapsettomien pitäisi puhua enemmän. Ei pitäisi, ennen kuin on valmis.

Lue lisää:

Lapsettomuus on myös miehen suru

Asiantuntijat vastaavat: Voinko aiheuttaa itse lapsettomuutta?

MTV3/Helmi

Teksti: Maria Aarnio

Kuvat: Colourbox