Suomi oli takavuosina terveydenhuollon mallimaa, josta muut ottivat oppia. Nyt ajat ovat toiset. Yleislääketieteen professori Olli-Pekka Ryynänen kertoo Studio55.fille, millaisiin toimenpiteisiin maamme terveydenhuollon suhteen tulisi ryhtyä.
Vuonna 1972 voimaanastunut kansanterveyslaki ja siitä syntynyt terveyskeskusrakenne nostivat Suomen pohjamudista Euroopan terveydenhuollon kärkeen. Sittemmin Suomen asema tilastojen huipulla on himmentynyt.
− Tieteen monimutkaistuminen, kansalaisten vaatimustason nousu ja kustannusten karkaaminen käsistä tekevät sen, ettei vanhalla mallilla pystytä enää toimimaan. Takana on menestystarina, mutta aika on mennyt siitä ohi. Konsepti on haettava uudestaan, Olli-Pekka Ryynänen sanoo.
Tilanteen realiteetit ovat varsin selkeät. Silti Ryynänen näkee nykyisen terveydenhuoltoa koskevan keskustelun tason ala-arvoisena.
− Nykyisestä keskustelusta puuttuu ajatus ja analytiikka aivan kokonaan. On vain joukko erilaisia hokemia, joilla ei ole minkäänlaista sisältöä, professori kritisoi.
Kohti yksikanavaista rahoitusta
Ryynäsen mukaan ongelman purkaminen tulisi aloittaa rahoituksen ja hallinnon parista. Rahoittajatahon uudelleenmäärittely on toimenpide, jota ei voi ohittaa.
Terveydenhuollon tulevaisuuden rakenteisiin perehtynyt professori erottaisi rahoittajavastuutahon palveluiden tuottajasta. Ryynänen puhuu niin sanotun yksikanavaisen rahoituksen puolesta.
− Tekisin asian mieluiten niin, että joukko kuntia muodostaisi uusimuotoisen kunnallisen yhtiöliittymän. Minimikoko on maakuntakoko, tai vielä mieluummin yliopistosairaala-aluetta vastaava. Tämä rahoitusorganisaatio huolehtisi rahoituksesta ja tilaamisesta ja keräisi rahat kunnilta, Ryynänen sanoo.
Samainen yksikkö ottaisi myös maksettavakseen Kelan osuudet eli sairasvakuutuksen päivärahat, yksityislääkärinpalkkiot, matka- ja lääkekorvaukset sekä kuntoutuksen.
Vastuu yhä kunnilla
Terveydenhuollon rahoitus ja järjestely kuuluisivat siis yhä kunnalle, mutta kassa olisi muutamien kuntayhtymien ja Kelan yhteinen.
− Tämän jälkeen palveluiden tuottajan pitäisi organisoitua sillä tavoin, että perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito yhdistetään samaksi organisaatioksi.
Tämä tapahtuu muodostamalla joko kuntien omistamia yhtiöitä tai kunnallisia osuuskuntia.
− Osuuskunta olisi vielä parempi, sillä sitä tulevat kuntapäättäjät eivät pysty pistämään lihoiksi. Nythän kunnat ovat hankkineet rahaa esimerkiksi myymällä kunnallisia energialaitoksia, Ryynänen huomauttaa.
Uusi järjestelymalli herättää pelkoa
Edellä mainitun käytännön suurin haaste on kuntademokratia. Uusi järjestelymalli herättää ainakin osassa kuntia pelkoa.
− Kuntaliitoskeskustelu, mikä täällä velloo, on ainakin terveydenhuollon osalta tarpeeton. Sosiaali- ja terveydenhuolto ei tarvitse yhtäkään kuntaliitosta, jos kunnat tekevät oman rahoitusorganisaationsa, Ryynänen sanoo.
Sosiaali- ja terveydenhuolto mainitaan usein kuntaliitosten ykkösongelmana. Ryynänen huomauttaa, että toisin kuin kuvitellaan, nykyisestä kuntaliitospolitiikasta ratkaisua ongelmaan ei löydy. Professorin malli tuo sen sijaan kunnille selkeät edut.
− Minun nähdäkseni kunnalliset yhtiöliittymät ovat ainoa keino, jolla kunnat pystyisivät hallitsemaan terveydenhuollon kustannuksia.
Kuvat: Colourbox.com
Studio55.fi/Jenni Kokkonen
Onko tässä tulevaisuuden terveyskeskus: Tuplamäärä potilaita per lääkäri, ei jonoja?