Kaarinassa toimivan päihdehoitoyksikön ylilääkärin Antti Mikkosen mukaan yhteiskunta joutuu maksamaan tulevaisuudessa enemmän, jos korvaushoidoista säästetään.
– Piikkihuumeiden käyttäjien kuolemanriski on moninkertainen, he sairastuvat hepatiittiin tai voivat saada HIV-tartunnan ja muita erilaisia vakavia tulehduksia, sanoo Mikkonen.
– Korvaushoitoa saisi tällaiselle ihmiselle vuosiksi sillä hinnalla, jolla käyttäjien vakavia sairauksia hoidetaan erikoissairaanhoidossa.
Korvaushoidon ulkopuolella käyttäjien kuoleman riski on moninkertainen verrattuna hoidossa oleviin. Osa hoitoa haluavista ehtii siis jo kuollakin.
Suomessa korvaushoidosta hyötyviä huumeiden käyttäjiä on eri arvioiden mukaan 5000 – 10 000. Korvaushoitoa heistä saa reilut 2000 eli alle puolet.
Suomessa merkittävin opioidikäyttö tarkoittaa buprenorfiinin eli käytännössä Subutexin huumekäyttöä. Korvaushoidossa yleisimmin käytetty Suboxone sisältää myös buprenorfiinia.
Asenteet näkyvät
Suomessa on annettu korvaushoitoa suonensisäisiä opioideja käyttäville jo 1990-lopulta alkaen.
Muutama vuosi sitten hoitopaikkoja tuli lisää ja korvaushoitoa saavien määrä lisääntyi selvästi. Mutta nyt kapasiteetti alkaa olla täydessä käytössä, eikä huumeongelmaisten hoitoon käytetty lisäraha välttämättä ole kunnissa kovin suosittu idea.
Ajatus siitä, että ihmisille annetaan lääkkeenä samoja aineita kuin mitä he ovat piikittäneet itseensä, tuntuu monesta maallikosta vastenmieliseltä. Korvaushoidon tavoitteena kun ei edes ole se, että ihminen nopeasti pääsee eroon valmisteesta vaan se, että hän pääsee kiinni jonkinlaiseen normaaliin elämään.
Psykiatriaan ja päihdelääketieteeseen erikoistunut Antti Mikkonen myöntää, että asenteilla on suuri rooli.
– Korvaushoitoja saavia pidetään ihmisinä, jotka ovat itse aiheuttaneet ongelmansa. Kuitenkin kaikki merkittävät kansantauditkin ovat myös tietyllä lailla itse aiheutettuja, Mikkonen toteaa.
– Suurin osa korvaushoitoa saavista on aloittanut päihteiden käytön murrosiässä, näiden ihmisten pitäminen vastuullisena omasta riippuvuudestaan on epäeettistä.
Jopa kahden vuoden odotus
Asetus vuodelta 2008 säätelee korvaushoitoa Suomessa, joten siihen pitäisi kaikilla tarvitsevilla olla oikeus.
– Valtakunnan tason täsmällisiä ohjeistuksia ei kuitenkaan ole olemassa siitä, minkälainen opioidi-riippuvainen voidaan hyväksyä korvaushoitoon.
Eroja on myös siinä, minkälainen kokonaisprosessi pitää käydä läpi ennen kuin korvaushoitopäätökseen päädytään.
– Riippuen paikkakunnasta hoidon aloituksen odottaminen voi eri välivaiheineen kestää jopa kaksi vuotta siitä, kun ihminen hakee ensi kerran apua, sanoo Mikkonen.
– Osaa meidän potilaistamme on myös kehotettu muuttamaan toiselle paikkakunnalle vedoten siihen, että siellä on paremmin hoitoa tarjolla.
Katso Hanna Takalan juttu (45 minuuttia 28.11.2012)
Sumo video id