Asiantuntija: Hoiva-alan koko työkulttuuri täytyy kyseenalaistaa

Vanhustyön asiantuntijan mukaan hoiva-alan ajattelutapaa pitää ravistella nyt kunnolla. Sen sijaan että keskitytään surkuttelemaan henkilökunnan vähyyttä, pitäisi ratkaisuja hakea asenteista ja arjen ratkaisuista.

Proud Age - liikkeen koordinaattori Anna Pylkkänen ihmettelee sitä, miksi keskustelu vanhustenhoidosta on jämähtänyt resurssipulaan. Vuonna 2011 perustetun Proud Age -liikkeen päämääränä on rakentaa Suomeen uutta ajattelua ja osaamista väestön ikääntymistä ennakoiden.

– Suomessa ei taida olla toista alaa, jonka ongelmat nähdään johtuvan pelkästään resursseista, sanoo Pylkkänen.

– On kylmä fakta, että koulutetusta hoitohenkilökunnasta tulee olemaan pulaa jatkossa. Nyt täytyisi keskittyä siihen, millaisia työkaluja ammattilaisilla on käytössään vanhusten hyvän elämän edistämiseksi tässä vallitsevassa tilanteessa, Pylkkänen sanoo.

Suomalainen hoivatyö epätasalaatuista

Pylkkäsellä itsellään on takanaan pitkä ura hoitotyössä. Nyt kouluttajana toimiva Pylkkänen näkee, että monessa työyhteisössä laadukkaan hoidon avaimet ovat saatavilla resurssipulasta huolimatta.

– Olen huomannut, että kun omaa työtä lähdetään kehittämään, ihmislähtöisen vanhustyön esteeksi ei nousekaan resurssien niukkuus. Hoitoalan ammattilaiset löytävät usein itse epäkohtia niistä tavoista, joilla töitä tehdään.

Pylkkäsen mukaan kaiken lähtökohta on oman toiminnan avaaminen - sen miettiminen, kenen ehdoilla töitä tehdään.

– Itsemääräämisoikeus on jokaisen hoivakodin tavoite. Käytännössä omaan elämään liittyvien valintojen tekeminen on kuitenkin vaikeaa. Saavatko vanhukset esimerkiksi herätä kun haluavat vai määrittääkö heräämisen aamiaiskärryn tulo? Missä määrin työvuorojen vaihtumiset vaikuttavat asukkaiden arkeen?

Kun arkea lähdetään avaamaan tällä tavalla, asiakaslähtöisyys toteutuukin monessa paikassa vain paperilla.

Pylkkäsen mukaan hoitoalalla on hyvin vakiintunut työkulttuuri ja kaiken lähtökohta on kyseenalaistaa se.

– Suomessa vanhustenhoidon ongelma ei ole se, että hoito olisi huonoa. Ongelma on hoidon epätasalaatuisuus eli samoilla resursseilla saadaan hyvin erilaisia tuloksia. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka hoitajamitoituksissa ja muissa resursseissa ei ole kovinkaan suurta heittoa, hoito on hyvin eritasoista eri hoivakodeissa.

Ohje hoitajalle: Uskalla tehdä työsi muita paremmin

Miksi toisissa yksiköissä sekä asukkaat että henkilökunta ovat tyytyväisiä ja toisissa kaikki voivat huonosti?

Pylkkäsen mukaan nyt pitäisi tarkastella sitä, minkälaisia toimintamalleja onnistuneissa hoitokodeissa käytetään.

– Toimivaan työyhteisöön hakeutuu innokkaita työntekijöitä, jotka haluavat kehittää toimintaa entisestään. He ovat myös halukkaita tekemään tarvittavia muutoksia ilman, että he kokisivat sen kuormittavan itseään lisää. Sen sijaan niissä työyhteisöissä, joissa ei kehitetä hyvinvointia, on paljon poissaoloja, sijaisia on vaikea saada ja työ koetaan kuormittavampana. Henkilökunnan lisäyskään ei tuota toivottuja tuloksia tällaisessa paikassa.

Varsinkin sellaisella työpaikalla, jossa on ongelmia ja epäkohtia, yksittäisen hoitajan voi olla vaikea nostaa työnteon epäkohtia kahvipöydälle.

Pylkkäsen mukaan jokaisen hoitajan pitäisi kuitenkin uskaltaa tehdä työnsä niin hyvin kuin mahdollista - vaikka se tarkoittaisi sitä, että tekee enemmän kuin kollega.

– Hoitoalalla on vahva keskinäinen ryhmäkuri. Usein henkilöä, joka tekee enemmän ja paremmin, aletaan herkästi karsastaa työyhteisössä.

Myös hierarkian rippeet elävät hoivakodeissa vahvana. Hoitaja voi olla arka kertomaan ajatuksiaan ja kehitysehdotuksiaan kollegoille ja esimiehille.

– Jokaisen, joka kokee tarvetta kehittää vanhustyön arkea, pitäisi tuoda omat ehdotuksensa esille. Ongelmissa piehtaroinnista pitäisi nyt siirtyä ratkaisuiden etsimiseen ja toteuttamiseen.

Myös työyhteisön koulutukset ja valmennukset voivat saada ihmeitä aikaiseksi. Tärkeää olisi Pylkkäsen mukaan tuoda uudenlainen ajattelutapa jo hoitajakoulutukseen. Jo koulussa pitäisi painottua vuorovaikutus sekä työyhteisössä toimiminen.

– Koko suomalaisen yhteiskunnan pitäisi entistä enemmän perustua siihen, että ihminen ei ole vastuussa ainoastaan omasta substanssiosaamisestaan vaan myös koko työyhteisön toiminnasta ja ilmapiiristä.

 

Lue myös:

    Uusimmat