Asemasta asunto: seinäpintojen pohjatyöt

Kylpyhuone on varsin moderni, mutta muuten talossa pidetään esillä alkuperäinen jugend-ilme. Todella upeat väliovet on saatu säilytettyä; muutama puuttuu, mutta edellinen omistaja oli jo ehtinyt teettää vastaavia tilalle.

Jugendin hengen mukaisesti hirsipintaa ei jätetä näkyviin, vaan kaikki seinät levytetään. Jos aivan alkuperäisellä tavalla tehtäisiin, levyt pinnoitettaisiin pinkopahvilla, joiden päälle liimattaisiin sopivat tapetit tai maalit. Kuten ohjelmassamme 11.1. kerrottiin, pinnoitukseen käytettävä levy on puukuitulevyä. Se on hyvän hengittävyytensä lisäksi miellyttävä myös iholle, sillä se tuntuu aina mukavan lämpimältä.

Seinäpinnat valmisteltiin ensin tasoitetapetin kiinnittämistä varten. Saumat hiottiin kevyesti varoen naarmuttamasta ruuvien kantoja: kun päälle vedetään myöhemmissä vaiheissa vesiliukoisia liimoja, ne saattaisivat ruostua ajan mittaan. Seinä puhdistettiin pölystä ja kitattiin hienosilotteella ruuvinkannat sekä ne kohdat, joissa tasoeroja ei ollut saatu hiottua kokonaan pois. Kun silote oli kuivunut, se pyyhkäistiin vielä kerran hiomapaperilla ja puhdistettiin. Nyt pinta oli valmis pohjamaalausta varten.

Myös pohjamaali oli valittu hengittävyytensä perusteella. Tavoitteena ei ole nyt tasainen, täysin peittävä jälki, sillä pohjamaalin tarkoitus on vain kiinteyttää pintaa tasoitetapettia varten. Sen kiinnittämiseen käytetty liima ei imeydy levyyn niin tehokkaasti kuin käsittelemättömässä pinnassa, vaan syntyy hyvä tartunta. Pohjamaali ohennettiin puoliksi vedellä ja levitettiin telaamalla.

Vaikka pohjamaalatun levyn päälle tuleekin ensin tasoitetapetti ja sen päälle vielä varsinainen pintatapetti, Remontti-Reiskalla on ollut tapana käydä se vielä kerran läpi hiomapaperilla. Telan jäljiltä muuten tasaiseen pintaan saattaa jäädä vielä jonkinlainen paksumpi raita. Kun pinta hiotaan, siihen voi kiinnittää ohuimmankin paperitapetin ja jälki näyttää varmasti hyvältä.

Tasoitetapetin kiinnittäminen onkin sitten varsin helppoa. Työn voi aloittaa suunnilleen mistä kohtaa seinäpintaa haluaa, vuotien reunat voi jättää päällekkäin ja leikata sitten läpi, tai edetä suoraan seinän poikki aloittaen sen toisesta päästä. Tällä kertaa tehtiin kuitenkin perinteiseen tapaan ja alettiin toisesta nurkasta, muurin vierestä; se oli muinaisen rapparin jäljiltä viivasuora, täsmälleen pystyssä ja tarjosi siten tapetoinnille loistavan lähtökohdan.

Jos aloituskohta olisi vino, mitattaisiin pystysuora aloitusviiva vajaan vuodan leveyden verran sivumpaan, kiinnitettäisiin vuota sen mukaan ja leikattaisiin sitten toinen - vinoon nurkkaan tuleva - reuna veitsellä.

Koska tapetti on non-woven-tyyppinen, liimaa ei levitetä siihen vaan suoraan seinään. Sitä levitetään reilusti vuotaa leveämmälle alueelle, jolloin seuraavaa vuotaa varten levitettäessä ei tarvitse tulla telan kanssa edellisen, jo kiinnitetyn vuodan reunan lähelle.

Tämä lasikuitua sisältämätön, tukeva tapetti on paperipohjainen eikä siinä ole mitään vesihöyryn kulkeutumista estävää ainesosaa. Kun liimakin hengittää, rakenne noudattelee Ellenin ajatusta hengittävyyden säilyttämisestä.