Maailmanlaajuisesta asekaupasta Saharan eteläpuolisen Afrikan siivu on hyvin pieni ja Ugandan osuus sitäkin pienempi. Ugandasta tuskin löytyisi merkittäviä markkinoita Patrian kaltaiselle yhtiölle, arvioi asekauppaan perehtynyt vanhempi tutkija Pieter Wezeman Tukholman kansainvälisestä rauhantutkimusinstituutista Sipristä.
– Toisaalta on tietysti tärkeää tehdä myös pienempiä sopimuksia, jotta tuotantolinjat pysyvät liikkeessä, Wezeman sanoo.
Toissa viikolla suomalainen liikemies löytyi kuolleena Ugandan pääkaupungista Kampalasta. Ennen matkaansa liikemies oli ollut yhteydessä Patriaan ja saanut yhtiöltä esitteitä sekä luvan niiden esittämiseen Ugandassa ja Mosambikissa.
Epädemokraattisessa Ugandassa on paljon sortoa, mutta maa ei ole ylittänyt kansainvälisten asevientikieltojen kynnystä.
Uganda on mukana alueellisissa konflikteissa, ja ugandalaisia on kuollut esimerkiksi Somalian taisteluissa, Wezeman huomauttaa.
– Tavallaan voisi jopa sanoa, että Somaliassa toimivilla Ugandan joukoilla pitäisi olla paremmat varusteet, jo somalialaisten edun vuoksi. Olisi hyvä, jos ugandalaisilla olisi varusteet, joilla he oikeasti osuisivat viholliseen eivätkä vain ammuskelisi ympäriinsä minne sattuu, hän pohtii mustan huumorin värittämänä.
Öljy mahdollisti asekauppoja
Uganda teki joitakin suurempia asekauppoja noin vuosikymmen sitten, kun maa löysi öljyä ja alkoi hyödyntää sitä. Wezeman kertoo, että sittemmin esimerkiksi Venäjä ja Kiina ovat olleet myymässä aseita Ugandaan, niihin verrattuna suomalaisyhtiön olisi vaikea kilpailla ainakaan hinnalla.
– Patria voi tietysti tarjota korkealaatuisia tuotteita, mutta silloin hintakin on korkea.
Hän muistuttaa, että asekauppojen toteutuminen Ugandassa vaatii poliittisia yhteyksiä, joten korruptioon sekaantumisen riski on suuri.
Wezemanin mielestä mielenkiintoista onkin, nostaako Patrian Uganda-tapaus laajempaan keskusteluun sitä, millaisilla periaatteilla ja säännöillä aseita markkinoidaan ympäri maailmaa.
Etelä-Afrikka nousi Suomen aseviennissä
Ajatushautomo SaferGloben tutkija Kari Paasonen kertoo, että Suomesta on viety aseita lähes kaikkiin maailman kolkkiin, joissa on kysyntää ja joihin suomalaiset poliitikot ja viranomaiset ovat myöntäneet vientilupia.
Asekaupan kansainvälisen trendin tapaan Saharan eteläpuoleisen Afrikan osuus suomalaisesta aseviennistä on ollut pieni.
Viime vuosien suurin asekauppa alueelle on ollut Patrian panssariajoneuvojen myynti Etelä-Afrikkaan, joka nosti maan SaferGloben seurannassa Suomen euromääräisesti suurimmaksi asevientikohteeksi vuonna 2015.
Paasosen mukaan Suomesta on ollut jonkinlaista vientiä moneen afrikkalaiseen maahan, mutta summat ovat olleet pienempiä.
– Globaalilla tasolla selvin muutos asekaupassa viimeisten kymmenen vuoden aikana on, että vienti Lähi-itään on kasvanut, Paasonen summaa.
Valvonta lähes mahdotonta
Asevientiä suitsitaan tiukoilla ohjeilla. Suomi noudattaa aseiden ja puolustustarvikkeiden viennissä EU:n ohjeistusta, joka velvoittaa muun muassa ottamaan huomioon, onko aiemman näytön perusteella olemassa riskiä, että aseet ostava maa veisi niitä luvattomasti eteenpäin.
Aseiden käytön valvonta on kuitenkin nykyisellään lähes mahdotonta. Paasonen sanoo, että vientiluvan myöntämisvaihe on tehokkain hetki, jolloin asiaan voi puuttua.
Ugandassa aseiden päätymiselle ulkopuolisten käsiin on melko pieni riski, Wezeman arvioi.
Riski vaihtelee sen mukaan, millaisista tuotteista on kyse. Esimerkiksi Patrian valmistaman tornillinen kranaatinheitinjärjestelmä päätyy epätodennäköisemmin ostajamaalta ulkopuolisten käsiin kuin esimerkiksi pienet aseet tai ammustarvikkeet.