Arpia ympäri kehoa – Pete sai apua viiltelyyn

19-vuotias "Pete" on viillellyt itseään useita vuosia. Masennus ja ahdistus saivat yläasteella sellaiset mittasuhteet, että jotain helpotusta oli saatava. Hän alkoi viillellä itseään.

– Tässä kohtaa on, Pete esittelee arpia käsivarressaan. 

–  Ja sitten mulla on viiltoja oikeassa jalassa, ja satunnaisia haavoja kyljissä ja rinnassa, Pete sanoo.

Kun olo oli huonoin, Pete joutui sairaalahoitoon ja päätyi nuorisokotiin asumaan. Vaikka hoitokontakteja oli paljon, viiltelystä ei hänen mukaansa juuri puhuttu.

Itsehoito-opas avuksi

Psykologi ja psykoterapeutti Katja Myllyviita on kirjoittanut itsehoito-oppaan, jonka tarkoitus on auttaa nuoria irti viiltelystä. Myllyviidan mukaan kyseessä on laaja ongelma, jolla nuori haluaa purkaa ahdistustaan tai tunnottomuuttaan. 

– Pitää näyttää hyvältä, pitää pärjätä. Heikkoja ja hauraita tunteita ei tuoda esiin sosiaalisissa suhteissa, Myllyviita sanoo.

Myllyviita jaottelee viiltelijät kolmeen ryhmään:  kokeilijat, koukkuun jääneet ja itsensä rankaisijat. Viiltelyssä olennaista on hoitaa syitä ongelman taustalla.

– Usein suhde omaan kehoon on vääristynyt, sitä lähdetään purkamaan. Tunteita on vaikea nimetä, niitä lähdetään opettelemaan, Myllyviita kuvailee.

Vanhemmille hän antaa kolme neuvoa: ottakaa asia vakavasti, kannustakaa puhumaan, älkääkä jättäkö nuorta yksin.

Apua terapiasta

Pete on saanut apua viiltelyyn terapiasta ja puhumisesta. Hän toivoo, että arpiin suhtauduttaisiin neutraalisti, ei tuomitsevasti tai ylistävästi.

Myös opiskelu ja harrastukset ovat vieneet ajatuksia muualle. Pete on kehittänyt keinoja torjua viiltelyimpulsseja. 

–  Olen huijannut itseäni niin, että menen tupakalla tai suihkuun. Sillä aikaa impulssi saattaa mennä ohi.

Mies kannustaa hakemaan apua, ettei tilanne mene liian pahaksi. Hän on ollut viiltelemättä itseään nyt viisi kuukautta.

–  On tullut tosi hyvä mieli, että olen pystynyt olemaan ilman.

Peten nimi on muutettu.