Tsemppijournalismi peittää sodan kulun, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Jouko Luhtala.
Ukraina on jälleen kerran julkaissut sotapropagandavideon yksittäisestä voitostaan.
Videon esittelemää iskua on kuvailtu "ensimmäiseksi kerraksi historiassa" ja "sensaatiomaiseksi virstanpylvääksi".
Ukrainan meridronen väitetysti onnistunut hyökkäys venäläistä helikopteria vastaan on huomioitu mediassa Suomea myöten.
Tämä ei ole yllättävää. Uudenlainen ja erikoinen tapaus täyttää uutiskriteerit.
Yksittäisten pienten onnistuneiden iskujen ja hyökkäysten uutisoinnissa piilee kuitenkin suuri ongelma.
Ongelma korostuu, koska tätä niin sanottua juttutyyppiä tehdään ja toistetaan länsimaisessa mediassa käytännössä yksinomaan Ukrainan tuottaman materiaalin pohjalta.
Ja tuo materiaali on käytännössä Ukrainan voittojen sarja höystettynä muutamilla epäillyillä Venäjän sotarikoksilla ja Kremlin joukkojen iskuilla esimerkiksi siviilikohteita vastaan.
Se, mikä on ukrainalaisille kekseliäisyyttä, on Venäjälle modernin kaluston puutetta.
Ihmeasetta ei ole olemassa
Joka kerta kun Ukraina saa tai kehittää edes hieman uudenlaisen asejärjestelmän, kiirehtivät toimittajat kysymään "voiko tämä ase ratkaista sodan?". Asiantuntijat käytännössä aina kertovat, että sodan kääntävää "ihmeasetta" ei ole olemassa.
Ukrainaa asiasta ei voi syyttää, sillä se totta kai pyrkii luomaan sotatoimistaan menestyksekkään kuvan. Samanlaista materiaalia tuottaa myös Venäjä, mutta sitä ei lännessä julkaista kuin poikkeustapauksissa.
Yksittäiset videot eivät kuitenkaan kerro juuri mitään sotimisesta, saati sitten sodan kokonaiskuvasta.
Palavat venäläispanssarit ja Ukrainan onnistuneet lennokki-iskut jäävät silti mieleen, koska kuvalla ja toistolla on valtava voima.
Yhteen virkkeeseen jäävä asiantuntijahuomautus siitä, ettei Ukraina julkaise videoita omista epäonnistuneista lennokkihyökkäyksistään, on lähinnä pakokeino toimittajalle.
Venäjän voitot eivät myy
Syvällisempiä analyysejakin on onneksi kirjoitettu suuri määrä, ja uutisten tyyli on sodan edetessä parantunut.
Venäjän laittoman suurhyökkäyksen uutisoinnista aivan liian suuri osa on yhä juttuja, joita voisi kutsua vaikka tsemppijournalismiksi.
Tsemppijournalismissa kerrotaan siitä, minkä haluttaisiin olevan totta, mutta jätetään kertomatta se, mistä ei oikein tykätä.
Kynnys Venäjän voitoista uutisoinnille on näin ollen selvästi suurempi Ukrainan vastaavista kirjoittamiselle.
Samaa sarjaa ovat esimerkiksi toistuvat spekulaatiot siitä, onko presidentti Vladimir Putinin valta tai terveys heikentymässä.
Osittain tämä johtuu myös kysynnästä. Ukrainan pienistäkin onnistumisista ja Venäjän ongelmista kertovista jutuista tuppaa tulemaan klikkihittejä.
Sodan tsemppijournalismista puuttuu hyvin usein konteksti ja tapauksen merkityksen arviointi. Yleensä merkitys olisi olematon, jos sitä kysyttäisiin.
Tsemppijournalismi vääristää kertomalla myönteisiksi miellettyjä uutisia sodasta, joka on sujunut tänä vuonna Ukrainan kannalta todella heikosti.
Tsemppijournalismi peittelee
Ukrainan ja Venäjän välisten rauhanneuvottelujen on povattu alkavan ensi vuoden aikana. Se ei takaa, että rauha syntyy.
Jos ja kun sodassa ei tapahdu lähiaikoina suurempaa käännettä, pelkään pahoin, että monelle suomalaisellekin ensitiedot rauhanehdoista tulevat olemaan ikävä yllätys, elleivät peräti pienoinen järkytys.
Siinä on sekä päättäjillä että medialla peiliin katsomisen paikka.
Uutisoimalla vimmaisesti uudelleen ja uudelleen lennokin aiheuttamista tuhoista on luotu kuvaa Ukrainan voittojen sarjasta.
Samalla poliitikot ovat mikrofoniin lausuneet, miten sodan pitää päättyä Venäjän tappioon ilman, että tukipäätöksiä ja -toimia on saatu aikaiseksi.
Tosiasiassa asiantuntijat arvioivat sotatilanteen olevan Ukrainan kannalta vaikein sitten alkuvuoden 2022, jolloin Venäjä suurhyökkäyksensä aloitti.
Ukrainalla on pulaa lyhyesti sanottuna kaikesta. Vähän pidemmin listattuna Ukraina kaipaa rintamalle lisää aseita, ammuksia ja sotilaita.
Syksyn aikana Venäjä on vallannut nopeammin alueita Ukrainalta kuin kertaakaan sitten sodan alun. Venäjän etenemistahti on aivan loppuvuodesta hidastunut, mutta on yhä raskaista tappioista huolimatta ollut tasaista.
Venäjän mateleva eteneminen jätetään usein uutisoimatta, koska siinä ei ole mitään uutta. Samaa perustelua ei ole likikään riittävän usein noudatettu silloin, kun Ukraina on kuvannut yksittäisen venäläispanssarin tuhon.
Molemmat päätökset ovat vääristäneet kuvaa sodasta ja sen kulusta.
Todennäköisyys sille, että Ukraina selviää sodasta ilman aluemenetyksiä, on käytännössä olematon. Sitä on perinteisesti sanottu sodan häviämiseksi.
Tsemppijournalismi peittää tämän tappion.