Kaikkien varmimmalta näyttää se, että EU-parlamentin keskustaoikeiston (EPP) kärkiehdokkaasta Manfred Weberistä ei tule Jean-Claude Junckerin seuraajaa. Kaikki muu on herrassa. Hankala ja pitkäksi venyvä pattitilanne on mahdollinen ja jopa todennäköinen. Itä-Euroopan maiden johtajat saattavat nousta avainrooliin.
EU-maiden johtajien muodostama Eurooppa-neuvosto kokoontuu tänään sunnuntaina ylimääräiseen huippukokoukseen. Asialista on lyhyt: komissiolle pitää löytää uusi puheenjohtaja, joka kelpaa kaikille.
Kun tämä solmu on aukaistu, hierotaan kompromissi EU-parlamentin puhemiehestä, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajasta, EU:n ulkopoliittisesta edustajasta sekä Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtajasta.
Lue myös: Kommentti: EU:n komissio tarvitsee johtajan, joka pystyy panemaan kampoihin Trumpille ja Putinille – siksi kaikki itkevät Merkelin perään
Kun sanotaan, että komission puheenjohtajan ja sen pohjalta kasatun nimityspaketin pitää kelvata kaikille tarkoitetaan ennen muuta EU-jäsenmaiden enemmistöä Eurooppa-neuvostossa sekä EU-parlamentin poliittisten ryhmien enemmistöä.
Ristivetoa joka suuntaan
Asetelma on kuitenkin kaikkea muuta kuin yksinkertainen, koska taistelevia leirejä on ristiin rastiin paljon.
1. EU-parlamentti ja jäsenmaiden Eurooppa-neuvosto kiistelevät siitä, kenellä on viimeinen sana, kun komission puheenjohtajaa valitaan. Periaatteessa on sovittu, että parlamentti siunaa neuvoston esityksen ja esitys perustuu parlamentin poliittisten ryhmien kärkiehdokkaisiin. Tätä eivät kaikki jäsenmaat, Ranska etunenässä, allekirjoita.
2. Parlamentissa on toukokuun EU-vaalien jälkeen vaikea saada kasaan enemmistöä yhden kärkiehdokkaan taakse. Suurimman ryhmän eli keskustaoikeiston (EPP) Manfred Weber ei saa riittävää kannatusta. Sama koskee toiseksi suurimman eli sosiaalidemokraattien (S&D) Frans Timmermansia. Vaalivoiton saaneilla liberaaleilla ja vihreillä on mahdollisuus painostaa. Samoin uudella oikeistopopulistiryhmällä.
3. Kun puhutaan jäsenmaista, oleellisin jakolinja kulkee EU:n avainpäätöksissä aina Saksan ja Ranskan välillä. Liittokansleri Angela Merkel on nyt taipuvaisempi noudattamaan kohdassa 1 mainittua kärkiehdokasmenettelyä. Presidentti Emmanuel Macron taas haluaa pitää päätöksen jäsenmailla ja korostaa, että ”paras” pitää valita.
Lue lisäksi: Rinne nosti ilmastonmuutoksen ihmiskunnan suureksi haasteeksi ja Suomen EU-puheenjohtajuuden keskeiseksi asiaksi
4. Lisäksi Eurooppa-neuvostossa on enemmän ja vähemmän vakiintuneita maaryhmiä, joilla on omat intressinsä. Etelä-Eurooppa katsoo asioita eri tavalla kuin pohjoinen. Itä-Euroopan maat ovat entistä itsetietoisempia ja saattavat nousta tällä kertaa avainasemaan.
5. Parlamentin poliittisilla leireillä on merkitystä myös Eurooppa-neuvostossa. Merkel edustaa oikeistoa, Macronin liike on lyöttäytynyt yhteen liberaalien kanssa, Rooman hallituksen vahva mies, sisäministeri Matteo Salvini on oikeistopopulisti ja Espanjan pääministeri Pedro Sánchez demari.
Suomi kuuluu Pohjois-Euroopan ryhmään ja on yleensä peesannut monissa ratkaisuissa Saksaa. Nimityspaketissa Suomea kiinnostaa eniten EKP:n pääjohtajuus. Suomen Pankin pääjohtajaa Olli Rehniä (kesk.) ja hänen edeltäjäänsä Erkki Liikasta (sd.) pidetään potentiaalisina kandidaatteina.
Aikataulu on tiukka
Periaatteessa EU-johtajilla on aikaa keskiviikkoon asti päästä sopuun komission puheenjohtajasta. Viimeistään tuolloin EU-parlamentin pitää valita itselleen puhemies. Koko nimityspaketti halutaan saada kasaan ennen kuin tämä yksi lenkki lukitaan.
Tuo takaraja ei kuitenkaan ole ehdoton. On täysin mahdollista, että muut valinnat siirtyvät pitkälle loppuvuoteen tai jopa ensi vuoden puolelle. Näin on käynyt aikaisempien EU-vaalien jälkimainingeissa.
Japanin Osakassa pidetyn G20-kokouksen yhteydessä vääntö komission puheenjohtajasta nytkähti pykälän eteenpäin, mutta ei välttämättä muuttunut helpommaksi.
Tiettävästi lähes varmaa on, ettei EPP:n Manfred Weber nouse komission johtoon. Osakassa mukana olleet EU:n ja EU:n jäsenmaiden edustajat painottivat, että mitään selkeää ratkaisua ei edelleenkään ole näköpiirissä.
Kolme lähes tasavahvaa vaihtoehtoa
Ohessa kolme skenaariota siitä, mihin EU-johtajat Brysselin huippukokouksessaan voivat päätyä. Vaihtoehtojen todennäköisyyttä on arvioitu kouluarvosanoilla: 4 (hyvin epätodennäköinen) ja 10 (erittäin todennäköinen)
1. VAIHTOEHTO – todennäköisyys 6
- Neuvosto ja parlamentti pääsevät sopuun kärkiehdokasmenettelyn noudattamisesta.
- Demarien Frans Timmermansista tulee komission puheenjohtaja, koska Weberin taakse ei saada riittävää enemmistöä ja Macron vastustaa Weberiä.
- Weberin lohdutuspalkinto on parlamentin puhemiehen paikka.
- Itä-Euroopan maat voivat torjua Timmermansin, puhemiehen paikka ei välttämättä riitä Saksan oikeistounionille.
2. VAIHTOEHTO – todennäköisyys 8
- Neuvosto ja parlamentti eivät pääse sopuun vaalien kärkiehdokkaiden valinnasta. Kompromissina suurin ryhmä EPP esittää vaihtoehtoisia kandidaatteja omista riveistään.
- Mahdolliset kandidaatit: Brexit-komissaari Michel Barnier (Ranska), IMF:n pääjohtaja Christine Lagarde (Ranska), Maailmanpankin johtaja Kristalina Georgieva (Bulgaria), pääministeri Andrej Plenković (Kroatia), talousministeri Peter Altmeier (Saksa), puolustusministeri Ursula von der Leyen (Saksa)
- Potentiaalisin on Barnier, tosin viikonloppuna spekulaatioihin nousivat saksalaiset ehdokkaat, koska EPP:n kärkiehdokas on saksalainen. Sukupuolella on merkitystä. Siksi Von der Leyen ja Georgieva saattavat olla vahvoilla.
- Yhtään kiistatonta ehdokasta ei vielä ole esitetty. Joku jäsenmaiden ryhmä tai parlamentin blokki voi halutessaan torpedoida ratkaisun.
3. VAIHTOEHTO – todennäköisyys 7
- Jäsenmaat ja parlamentin poliittiset leirit eivät löydä yhteisymmärrystä ennen keskiviikkoa, jolloin parlamentti valitsee puhemiehen. Myös tämä valinta voi mennä vaikeaksi, jos ryhmät riitaantuvat eikä enemmistöä löydy.
- Vääntö muista valinnoista jatkuu. Parlamentin ja neuvoston konflikti haittaa oleellisesti EU:n päätöksentekoa.
- Komission puheenjohtajan ja myös uuden komission valinta voi venyä pitkälle loppuvuoteen.
- Merkel on ilmoittanut tekevänsä kaikkensa, jotta parlamentin ja neuvoston välit eivät tulehdu. Tämä puhuu sen puolesta, että pattitilanne vältetään.
Suomelle pattitilanne olisi kylmä suihku
Suomen EKP-ehdokkaiden kannalta paras vaihtoehto olisi kakkonen ja se niin, että ranskalainen Michel Barnier valitaan. Tällöin ranskalaisilla EKP-ehdokkailla ei ole mahdollisuutta ja Rehnille tai Liikaselle voisi avautua sauma.
Antti Rinteen (sd.) hallituksen ja samalla tietysti koko EU:n kannalta vaihtoehto kolme olisi pahin mahdollinen.
Suomi on seuraavat kuusi kuukautta EU:n puheenjohtajamaa. Jos nimityspaketti jumittuu, mikään ei etene. Silloin myös Suomen kunnianhimoiset tavoitteet esimerkiksi ilmastonsuojelussa jäävät helposti haaveiksi.