Alma avautuu elämänsä ajanjaksosta, josta on oppinut eniten: "Olin täysin muiden ihmisten vietävissä"

Tällaista palautetta Alman läheiset ovat antaneet artistin Life must be beautiful -dokumentista 1:21
Katso videolta, minkälaista palautetta Alma on saanut läheisiltään dokumentistaan, ja oliko hänen perhettään vaikeaa saada siihen mukaan.

Alman elämässä ei ollut ennen koronaa mitään rytmiä. Pandemiasta artistista oppi, että hänen täytyy olla kontrollissa omasta elämästään. 

Artisti Alma, 28, tuo elämänsä monet käänteet, huippuhetket ja kipukohdat kaiken kansan nähtäville Life must be beautiful -dokumentissa, joka saa ensi-iltansa 15. maaliskuuta. 

– En missään vaiheessa oikeastaan edes tajunnut, että teemme dokumenttia. Sen varmaan näkee tuosta autenttisesta materiaalistakin. Mutta kyllä tässä on kaikenlaisia tunteita ollut. On vähän sellainen olo, kun olisin järjestänyt isot synttärijuhlat ja sitten olisin niissä sillä fiiliksellä, että miksi ihmeessä olen järjestänyt nämä. All eyes on me…ei, ei, ei, Alma kertoi MTV Uutisille dokumentin mediatilaisuudessa 7. maaliskuuta. 

– Mutta toisaalta, kun on saanut kommentteja siitä, miten ihmiset ovat olleet todella liikuttuneita ja alkaneet avautua myös omista, henkilökohtaisista ongelmistaan, niin se on ollut todella ihanaa. Ajattelen, että hyvä minä, kun uskalsin olla näin avoin, koska ihmiset ovat selkeästi saaneet tästä paljon omaan elämäänsä jotain hyvää, ajateltavaa ja helpotusta seuraavaan päivään, Alma jatkoi. 

Dokumenttia ovat olleet kuvaamassa muun muassa Alman kaksoissisarus Ano sekä dokumentin ohjaaja-käsikirjoittaja Pamela Tola. Almalla oli koko ajan sellainen olo, että joku hänen ystävänsä olisi vain kuvannut häntä, eikä mitään sen kummempaa.

– Toki olen jo nuoresta iästä asti tottunut siihen, että kamera on naaman lähellä, niin se ei ole enää niin erikoista. En ole käsittänyt niissä hetkissä, kun on kuvattu, että tämä tosissaan menisi jonnekin, Alma kertoi. 

Nähtyään dokumentin artisti kuitenkin oivalsi asioita. 

– Kun naaman eteen lävähtää (dokumentissa) kaikki itkut, ahdistukset ja läpät, niin tajusin, että herranjumala, minulla on adhd. Minun on pakko mennä tutkimuksiin. Toinen ajatus oli, että elämäni on ollut aika haipakkaa. Kolmas oli, että on ollut hetkiä, kun olen voinut todella, todella huonosti. Olisinpa osannut silloin nostaa käden ylös, että nyt pitää rauhoittua.

– Toisaalta ymmärrän, miksi olen silloinkin mennyt eteenpäin: yhteiskunta on sellainen, että jos et itse jaksa, niin tuntuu, että seuraava on jo oven takana. Joku muu ottaa paikkasi. Nykypäivänä onneksi osaan antaa itselleni armoa – kaikkeen ei tarvitse pystyä. Jos on paha olla, niin on okei pysähtyä hetkeksi. 

Eniten Alma on oppinut elämässään ajanjaksosta, kun koronapandemia iski valloilleen. 

– Ennen koronaa elämässäni ei ollut mitään rytmiä, eikä periaatteessa mitään järkeä. Olin täysin muiden ihmisten vietävissä. Saattoi olla niin, etten oikeastaan tiennyt, mitä tulen tekemään huomenna. Olin niin väsynyt, etten jaksanut katsoa kalenterista, mitä minulla on huomenna. Minulla saattoi olla lento seuraavana päivänä, enkä edes tiennyt sitä. Eihän noin voi elää. Kun korona alkoi ja pysäytti kaiken, niin aloin elää elämää enemmän niin, että minun on pakko olla kontrollissa siitä. Mitä haluan tehdä, mitkä asiat sopivat minulle, mihin pystyn ja mihin en? Se on ollut tärkeintä, Alma kiteytti. 

Katso videolta, minkälaista palautetta Alma on saanut läheisiltään dokumentistaan, ja oliko hänen perhettään vaikeaa saada siihen mukaan. 

Lue myös:

    Uusimmat