Sini oli vain 16-vuotias tullessaan äidiksi. Opiskelujen jälkeen hän löysi mieluisan työpaikan, ja kotona tepsuttavat taas vaippaikäisten askeleet.
Peruskoulun loppu oli murrosvaihe nuorten aikuisten elämässä, ja Sini ja hänen ystävänsä ajautuivat eri suuntiin. Sinin oli tarkoitus mennä yläasteen jälkeen ammattikouluun. Ammattiopinnot saivat kuitenkin odottaa, sillä 16-vuotias Sini odotti vauvaa.
– Kyllähän se tuli yllätyksenä, mutta toivottuna yllätyksenä. Ei minua oikeastaan pelottanut, vaan jännitti. Olin kuitenkin tottunut sisarusteni pieniin lapsiin, Sini muistelee.
Sini muutti yhteen poikaystävänsä kanssa, jonka kanssa oli seurustellut pari vuotta.Lapsi syntyi syksyllä.
Nuorella parilla oli toimiva tukiverkosto, minkä ansiosta asiat sujuivat hyvin. Sini ei saanut mistään rahaa, joten taloudellinen tilanne oli tiukka. Poikaystävä oli kuitenkin töissä ja vanhemmat auttoivat.
Näin parikymmentä vuotta myöhemmin Sini on edelleen yhteydessä kouluaikaisiin ystäviinsä. Sinin jälkipolvi on jo aikuistunut, mutta kavereilla on pieniä lapsia.
Kotiäiti opiskelee
Sini oli kotiäitinä muutaman vuoden. Hän rupesi miettimään, mitä voisi tehdä työkseen. Sini oli pariin otteeseen työllistämistukipaikassa, mutta pääsi lopulta kauppakouluun, aikuislinjalle.
– Minut oli juuri hyväksytty kouluun. Syksyllä sain kuulla, että odotan toista lasta. Olin koulussa päivää ennen synnytystä, ja palasin sinne viikko synnytyksen jälkeen, Sini kertoo.
Ruokatauoilla Sini kävi kotona imettämässä vauvaa, ja joskus pikkuinen oli mukana koulussa. Kun mies ei ehtinyt hoitaa lasta, Sinin isä riensi apuun.
Sini valmistui merkonomiksi. Hän ei kiirehtinyt heti töihin, vaan pysyi kuopuksen kanssa kotona. Muutamaa työpaikkaa kokeiltuaan Sini löysi pestin, jossa on viihtynyt jo 12 vuotta.
Lapsi yllättää
Pari vuotta sitten Sini sai tyttäreltään yllättävän lahjan. Paketista löytyi T-paita, jossa luki: ”Mummo vuodesta 2011”.
– Se pysäytti. En tiedä olisinko itkenyt vai nauranut. Se oli täysi yllätys. Tyttäreni oli seurustellut pari vuotta, mutta hän on hyvin kunnianhimoinen. He päättivät, että tekevät lapset tässä välissä, Sini toteaa.
Lapsenlapsia on nyt kaksi: kaksi- ja puolivuotias. Sini näkee heitä lähes päivittäin. Parin kilometrin päässä asuvat pienokaiset ovat usein myös yökylässä.
– He ovat mummun ja tuffan silmäterät. Me leikimme, kävelemme, kuljemme ja ihmettelemme. Eilenkin veimme lapsia harrastuksiin ja pyöräilimme. Parivuotias on oikein tuffan poika, ja he rakentelevat yhdessä dubloilla, Sini kuvailee.
Nuorilla isovanhemmilla riittää virtaa. Jos Sini huomaa tyttärensä olevan väsynyt, hän ottaa lapset hoitoonsa, jotta tytär pääsee hetkeksi nukkumaan, kauppareissulle tai kotiin katsomaan elokuvaa.
Lisää omia lapsia?
Sini on vasta 39-vuotias. Häntä onkin kiusoiteltu, että hän voisi saada vielä omia lapsia.
– En voisi kuvitellakaan, että haluaisin enää omia lapsia. Yövalvomista en jaksaisi. Lapsenlasten kanssa voin hyvin valvoa yhden yön. Pikkuiset lähtevät kuitenkin omaan kotiinsa, Sini sanoo.
Sini on huomannut, että lapsenlasten hoitaminen on aivan erilaista kuin omien lasten kasvattaminen. Ei tarvitse huolehtia ja murehtia. Vanhemmat kantavat vastuun, ja isovanhemmat saavat vain nauttia lasten kanssa olemisesta.
– Nyt ei ole suorituspakkoa. Siivoaminen saa jäädä kesken, kun lapset tulevat meille. Siivota ehtii myöhemminkin. Omien lasten kanssa arki oli suorittamista, kun yritti lastenhoidon lisäksi pitää kämpän tiptop-kunnossa, Sini miettii.
Sini tuntee elävänsä elämänsä parasta aikaa. Nuoren ikänsä ansiosta hän jaksaa touhuta lapsenlasten kanssa ja saa heistä voimaa.
Posliinihäät
Nuoruudessa liekkiin leimahtanut rakkaus roihuaa yhä. Sini viettää miehensä kanssa tänä vuonna 20-vuotishääpäivää. Pariskunnan ystäväpiiristä kaikki ovat eronneet. Sini ja hänen miehensä kuulevat vähän väliä hämmästelyjä siitä, että he ovat aina vain yhdessä.
– Nykyaikana tuntuu olevan mahdottomuus, että olisi aina vain sen saman kumppanin kanssa vuodesta toiseen. Asioista voi selvitä yhdessä, haasteistakin. Ei saa antaa periksi. Eron hetkellä kuulee aina sanottavan, että ”kasvoimme erillemme”. Mutta myös yhteen voi kasvaa, Sini tuumaa.
Sini ei ole katunut päivääkään valintojaan, eikä ole mielestään joutunut luopumaan unelmistaan nuoren äitiyden myötä. Hän tuntee saaneensa paljon kokemusta ja elämänrikkautta, eikä tekisi mitään toisin.
– Ei ole mitään antoisampaa kuin saada viettää aikaa omien lapsenlasten kanssa. Kun ollaan vielä nuoria, on jaksaminenkin aivan toisenlaista. Upea kokemus tulla isovanhemmaksi alle nelikymppisenä, Sini toteaa
Studio55.fi/Anette Lehmusruusu
Kuvat: Colourbox.com
Juttu on uusinta toukokuulta 2013