Alkoholistin tytär kirjoitti eilen Helsingin Sanomien mielipidesivustolla karun kertomuksen isästään, joka joi itsensä hengiltä. Kirjoitus teki vaikutuksen myös A-klinikkasäätiön ylilääkäriin Kaarlo Simojokeen. Simojoen sanoin tyttären sanat liikuttivat sekä järkeä että sydäntä.
Tytär kirjoittaa, että kerran isä makasi kotonaan 4,3 promillen humalassa, mutta ensihoito ei ottanut häntä mukaansa, koska ”sokerit olivat kunnossa ja isä oli kieltäytynyt”. Kaarlo Simojoen mielestä noin korkea promillemäärä tarkoittaa jo periaatteessa alkoholimyrkytystä, ja mies olisi ollut syytä ottaa seurantaan.
– Vaikka olikin niin sanotusti kokenut käyttäjä. Mutta alkoholisteja kohdellaan tutkimuksenkin mukaan syrjivästi ja epäkunnioittavasti: itsehän olet itsesi tuohon juonut. Kun sokerit ovat ok, niin antaa sen maata siinä.
Vaikka hetki olisi voinut olla ratkaiseva tämän alkoholistin kannalta. Simojoki puhuu hetkeen tarttumisesta: jokaisella alkoholistilla voi olla se ratkaiseva hetki, jolloin motivaatio raitistumiseen löytyy. Olisiko se ollut tällä isällä se aamu, kun hän olisi herännyt kotinsa sijaan sairaalassa?
– Kuka tietää, jos sairaalassa olisi aamulla ollut joku, joka olisi keskustellut, tarttunut hetkeen. Olisi saatu hänet saman tien katkolle, kuntoutukseen ja jatkohoitoon.
Kaikki on hyvin, kunhan työsi hoidat
Yli 15 vuotta päihdehuollossa töitä tehnyt Simojoki lähti alalle kutsumuksesta. Hän halusi auttaa ihmisiä ja huomasi kesätöissä opiskeluaikoinaan, että päihdeongelmaisia huonosti, eivätkä he saa tarvitsemaansa hoitoa. Hän kertoo koruttoman tarinan tosielämästä:
