Suomalaisista pariskunnista noin joka kymmenes kärsii jossakin vaiheessa tahattomasta lapsettomuudesta. Jos ystävä uskoutuu sinulle tästä arasta aiheesta, tarjoa kuuntelevaa korvaa ja tukevaa olkapäätä – lasti on raskas kantaa yksin. On tärkeämpää olla läsnä kuin suoltaa hädissään suusta puolivillaisia tai vähätteleviä vinkkejä.
”Sinun pitäisi lopettaa stressaaminen ja rentoutua.”
On suoranaista vähättelyä suhtautua hedelmällisyysongelmiin asiana, joka olisi ratkaistavissa ihan vaan rennosti ottamalla. Tällaiset lauseet tuntuvat helposti osoittelevilta ja syyllistäviltä.
On totta, että keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa ja että pitkittynyt stressi voi häiritä kuukautiskiertoa tai heikentää sperman laatua. Stressi yksinään ei kuitenkaan tee ketään lapsettomaksi. Naiset raskautuvat uskomattoman stressaavissa olosuhteissa jopa sotien keskellä. Enemmistö hedelmöityshoidoissakin käyvistä pareista saa avun lapsettomuuteen – siitä huolimatta, että lapsettomuus väistämättä stressaa.
”Raskaana oleminenhan on ihan kamalaa!”
Sanoisitko taloushuolista kärsivälle, että ”ei rahaa, ei ongelmia”? Jokainen varmasti tietää, että raskauteen voi kuulua pahoinvointia, unettomia öitä ja kipuja. Mutta jos lapsen kantaminen omassa kohdussa on ihme, jota yrittää ja toivoo tässä maailmassa eniten, kommentti on todella tahditon. Monet antaisivat melkein mitä vaan, että saisivat kokea ne kolotukset ja yökötykset.
”Olkaa onnellisia, että saatte olla vapaita lapsirumbasta!”
Lapsettomat pariskunnat eivät elä eristyksissä muusta yhteiskunnasta: he ovat varmasti istuneet ravintolassa kiljuvan lapsikuoron vieressä, todistaneet taaperoiden raivareita kaupan karkkihyllyllä ja kuulleet ystävien valitukset ruuhkavuosista. Vanhemmuus muuttaa elämää merkittävästi, mutta lapseton todella haluaa kaiken sen sotkun, melun, sekasorron, kaaoksen ja väsymyksen – tai ainakin mahdollisuuden päättää itse, ettei haluakaan.
”Tulen raskaaksi, kun mies edes hönkäisee minua päin.”
Vaikka tunnelmaa haluaisi keventää vitsailemalla, niin sanomattakin selvää: tämä sattuu. Voit vapaasti pitää itseäsi hedelmällisyyden jumalattarena, mutta pidä se omana tietonasi.
”Oletko kokeillut akupunktiota?”
Tai ehkä kuusenkerkkää, eteerisiä öljyjä, karpalomehua tai kiehumispisteessä haudutettuja käpyjä nuotion ympärillä täydenkuun valossa tanssien? Usko pois, lapseton on luultavasti kuullut kaikista mahdollisista ja mahdottomista kikoista ja poppaskonsteista – ja kokeillutkin tai ainakin harkinnut niitä. Oikeasti tärkeistä elintavoista ja vitamiineista hänelle on varmasti kertonut myös lääkäri. Ellet siis ole lapsettomuuteen erikoistunut gynekologi, on ehkä parempi olla hiljaa.
Mitä ihmettä sitten voi sanoa?
- ”Olen pahoillani, että olette tässä tilanteessa. Se on varmasti kamalaa.”
- ”Haluatko kertoa enemmän?”
- ”Kuinka kauan tätä on kestänyt? Millainen prosessi on ollut?”
- ”Älä epäröi ottaa yhteyttä, jos joskus haluat puhua tästä enemmän.”
- ”En voi kuvitellakaan, mitä käytte läpi.”
- ”Olen kuullut, että lapsettomuus on paljon yleisempää kuin luullaan. Oletteko löytäneet vertaistukea?”
- ”Olet minulle rakas ja toivon, että selviät tästä. Olen aina apuna, jos tarvitsee.”
”Voittehan te aina adoptoida.”
Adoptio on raskas, kallis ja pitkä prosessi, jonka lopputuloksesta ei ole takeita. Siihen ryhtyminen on hyvin henkilökohtainen päätös, eivätkä pariskunnan osapuolet välttämättä ole siitä heti samaa mieltä. Joillakin on hyvin suuri tarve saada nimenomaan biologisia lapsia, eikä siitä luopuminen ole helppoa. Adoptioon päätyvienkin on saatava surra sitä biologista lasta, jota he eivät koskaan saaneet.
”Ehkä se ei ole tarkoitettu.”
Se, että antaa ymmärtää toisen lapsettomuuden olevan jonkinlainen hyvästä syystä kumpuava kohtalo, ei tee yhtäkään lasta kipeästi kaipaavaa autuaaksi. Oman elämänne dalai-lamat, miettikää hetki ennen tätä kuolematonta viisautta.
”Te saisitte niin söpöjä lapsia!”
Tämä kohteliaisuus on jälleen vain yksi muistutus siitä, että vielä siinä ei ole onnistuttu.
”Te olette vielä niin nuoria, ettei teillä ole mitään hätää”.
Iällä ei välttämättä ole mitään tekemistä lapsettomuuden kanssa. ”Parhaassa synnytysiässä” olevakin voi kärsiä ongelmasta, joka tekee raskautumisen paljon normaalia vaikeammaksi.
”Odotitte liian kauan.”
Raskautumisen mahdollisuus todistetusti heikkenee iän myötä, mutta on myös nelikymppisiä, jotka saavat terveitä lapsia ja toisaalta kaksikymppisiä, jotka kärsivät lapsettomuudesta. Jokainen lapsettomuudesta kärsivä varmasti tiedostaa oman ikänsä ja ajan kulumisen tuskallisen kirkkaasti ilman, että muut muistuttavat siitä.
”Asiat voisivat olla huonomminkin, et sentään sairasta syöpää.”
Murheiden vertailu ja vähättely ei auta ketään, sillä jokainen elää vain omaa elämäänsä.
”Saattepahan matkustella vapaasti!”
Jos hartain toive on vauva, rannalla makoilu tai nähtävyyksien kiertely tuskin tuntuu kriisin ollessa päällä kovin kummoiselta lohdutuspalkinnolta.
”Milloin aloitatte hedelmöityshoidot?”
Tämä kysymys on hyvin henkilökohtainen. Se, millaisiin hoitoihin ja rahanmenoon kukin on halukas tai kykeneväinen, vaihtelee. Jos ystävä ei itse puhu asiasta, sinunkaan ei kannata.
”Kyllä hoidot varmasti auttavat”.
Kukaan ei voi luvata sitä. Kaikkia ne eivät auta.
”Hankkikaa koira.”
Lemmikitkin ovat toki perheenjäseniä, mutta niitä ei voi verrata oman jälkeläisen saamiseen.
”Kummassa on vika?”
Se, että joku on avautunut sinulle lapsettomuudesta, ei tarkoita, että hän haluaa kertoa siitä kaikki yksityiskohdat. Lapsettomuudessa ei ole mitään hävettävää, mutta jokainen siitä kärsivä päättää itse, kuinka avoimesti ja kenelle kaikille haluaa asioistaan kertoa.
”Emme kutsuneet sinua, koska ajattelimme, että kokisit sen liian rankaksi.”
Anna ihmiselle itselleen mahdollisuus päättää, mikä on hänelle liikaa ja mikä ei. Ehkä ystäväsi yllättää ja ilmestyy vauvakutsuillesi, ehkä ei – toivottavasti ymmärrät jälkimmäisenkin päätöksen. Voit jo kutsun yhteydessä kertoa, että haluaisit hänet todella paikalle, mutta hänen ei pidä tehdä velvollisuudentunnosta sellaista, mikä ei tunnu hyvältä.
Lähteet: Purewow.com, Mindbodygreen.com, Scarymommy.com, Huffpost.com, Väestöliitto
***
8:25
