Anneli ja Jaakko Heinola asuvat reilun kilometrin päässä itärajasta. Venäjä ei herätä pelkoa, mutta katse hakeutuu entistä useammin naapurimaan suuntaan.
– Kyllä sitä tulee vilkuiltua paljon enemmän kuin aiemmin.
Kun aamupalaa syödessä televisiosta kuuluu uusimpia tietoja Ukrainan sodasta, on nuijamaalaisella pariskunnalla suora näköyhteys sodan toiseen osapuoleen.
Anneli ja Jaakko Heinolan kotoa on matkaa itärajalle alle kaksi kilometriä. Kodin ikkunoista avautuvat maisemat järvelle, jonka keskellä Suomen ja Venäjän raja on merkitty poijuilla.
– Silloin kun sota alkoi, aika pian nuorin tyttäreni kysyi että ”äiti, joko niitä panssarivaunuja näkyy järven takana?”, Anneli muistelee.
Miten äkkilähdön kohdalla toimittaisiin?
Kaikesta huolimatta pariskunnan arki on jatkunut normaalisti. Anneli paljastaa joskus leikitelleen ajatuksella siitä, miten toimisi, jos yllättäen kohdalle osuisi äkkilähtö.
– Sitähän on ihan turha miettiä tällä hetkellä. Kun asumme näin kaukana Lappeenrannasta, kyllä meillä joka hetki jonkinlainen kotivara on.
Jaakko myöntää ajatelleensa asiaa vähemmän, jos ollenkaan.
– Luotetaan siihen, että Suomen tilanne säilyy vakaana ja samantyyppisenä kuin tähän asti.
Nuijamaalla asuu suomalaisten lisäksi niin venäläisiä kuin ukrainalaisia. Anneli uskoo, että kaikki suhtautuvat heihin samalla tavalla kuin aiemmin.
– Heillä on varmasti paljon enemmän vielä huolia, hän pohtii.
Rajavartiostoon luotetaan
Anneli kuvailee Nuijamaalla asumista rauhalliseksi ja turvalliseksi. Alueella luotetaan rajavartioston toimintaan ja työntekijöitä tervehditään heidän kulkiessa ohi.
Anneli arvioi rajavartioiden kulkevan nykyään hieman ahkerammin lähiteillä. Muuten Ukrainan sota ei näy alueella.
– Kyllä se rajavartiosto on meille jonkinlainen turva kuitenkin täällä.