Kun Marja Suokas sai neljä vuotta sitten syöpädiagnoosin, hän kokosi voimansa ja päätti taistella. Isoin koitos oli silti vielä edessä. Marjan omat hoidot oli hädin tuskin saatu päätökseen, kun myös oma tytär sairastui.
Syöpä ei ollut ennen vuotta 2006 Marjalle vieras sana. Tautia oli ollut suvussa ennenkin. Se ei Marjaa silti erityisemmin huolettanut.
− Rinnat kyllä tutkin säännöllisesti, mutta muuten en kiinnittänyt huomiota koko asiaan, Marja sanoo.
Vuoden 2006 keväällä Marja alkoi kärsiä oudoista oireista. Hän tunsi itsensä jatkuvasti väsyneeksi. Lenkin jälkeen tuli huono olo.
− Perussairauteni astman lisätutkimusten yhteydessä pääsin tutkimuksiin myös oudosta kyhmystä, joka oli ilmaantunut vatsaani tutkimuskutsua odotellessa.
Tilanne sai hetkessä vakavan käänteen: Marja oli sairastunut munasarjasyöpään. Kasvain oli todennäköisesti pahanlaatuinen.
"Aktivoiduin toimimaan"
Tieto syövästä lamautti täysin ajatustoiminnan. Lääkäri tiedusteli, oliko potilaalla mitään kysyttävää.
− Mitään ei tullut mieleen, esimerkiksi että minkälainen syöpä tässä on kyseessä ja onko se levinnyt, Marja kertaa pysäyttävää hetkeä.
Vakavan diagnoosin jälkeen osa aktivoituu toimimaan, osa lamaantuu täysin. Marjan hetkellinen lamaannus meni nopeasti ohi. Diagnoosi oli järkytys, mutta samalla Marja tiesi, että mahdollisuus oli ollut olemassa.
− Aloin etsiä netistä tietoa. Latasin Stakesin sivuilta hoitotestamentin. Merkitsin siihen, ettei minulle saa antaa hoitoja, jotka eivät tuo pidemmällä aikavälillä hyötyä.
Kaksi päivää diagnoosista Marja oli jo matkalla leikkaukseen peruutuspaikan turvin. Operaatio ja sitä seuranneet kuusi sytostaattihoitoa sujuivat hyvin.
− Syöpäkasvain saatiin kokonaan pois, eikä etäpesäkkeitä löytynyt. Olin positiivisella mielellä.
Kaksi viikkoa sytostaattihoitojen päättymisestä Marja oli jo palaamassa normaaliin elämään, kun todellinen pommi tuli: myös oma tytär oli sairastunut syöpään.
