Urheileminen elämänurana edes kolmekymppiseksi asti on monelle nuorelle naiselle liian riskialtis ratkaisu. Naiset tuppaavat parikymppisinä haluavan tehdä täydellisesti kaiken: hankkia kunnon ammatin ja perustaa perhettä. Jos siinä samalla yrittää vielä urheilla, tulokset eivät välttämättä kehity, ja urheileminen jää helposti sikseen.
Yleisurheilussa nuorten naisten ongelmiin herättiin toden teolla muutama vuosi sitten. Urheiluliiton tyttö- ja naisyleisurheilun kehittämisohjelmaa puheenjohtajana ohjaava Anni Kirvesniemi-Bosco on vakuuttunut, että vuonna 2007 käynnistynyt ohjelma on tuonut tulosta. Jatkoakin on luvassa, ainakin Urheiluliiton huippu-urheilujohtajan Jarmo Mäkelän mielestä.
- Nyt on jo sellaista ilmapiiriä, että aikuisenakin naisena voi urheilla. Urheilemista ei tarvitsee lopettaa 22-vuotiaana, vaan voi jatkaa tasolla kuin tasolla, vaikka ei ihan aikuisten arvokisamitalistiksi kehittyisikään, Kirvesniemi-Bosco linjaa.
Painetta lopettamiseen kumpuaa silti urheilijan itsensä lisäksi myös ulkopuolelta. Kolmekymppistä naisurheilijaa ei oikein siedetä, varsinkaan jos mitaleita ei ropise ihan jokaisesta arvokisasta. Ei tarvitse muistella kuin vajaan vuoden taakse, jolloin nettikeskustelut ja yleisönosastot kirkuivat Mikaela Ingbergiä lopettamaan keihäänheiton. Miksi? Siksi, ettei entinen mitalisti "häpäisisi" Suomea karsiutumalla arvokisojen finaalista.
Monet ovatkin matkan varrella lopettaneet. Usein stopin urheilulle tuo perheen perustaminen, vaikka ihan hyvin voisi tehdä paluun synnyttämisen jälkeen, kuten vaikkapa keihäänheittäjä Taina Kolkkala muutama vuosi sitten todisti.
Mentoreista mallia
Suomella on ollut paljon hyviä tyttöjunioreja, jotka ovat menestyneet omien ikäluokkiensa arvokisoissa. Lahjakkuudesta huolimatta aikuisen huippu-urheilijan elämään heittäytyminen vaatii uskallusta.
- Pienikin kannustus riittää. Jos vaikka hieroja sanoo, että kyllä sä pärjäät, sellaisen kannustuksen avulla harjoittelee helposti pari vuotta, Kirvesniemi-Bosco kuvaa.
Jotta kannustusta ja tukea riittäisi, Urheiluliitto etsi avuksi entisiä urheilijoita. "Sydämen innolla" mukaan lähteneet mentorit, kuten Auli Marttinen tai Tiia Hautala, ovat opastaneet nuorempiaan huippu-urheilun vaatimusten sisäistämisessä.
- Mentorit ovat pystyneet kertomaan nuoremmille, mitä ovat omalla urallaan tehneet ja miten ovat itse ratkaisseet urheiluun liittyviä ongelmia. Mentorien ja nuorten yhteistilaisuudet ovat olleet suurenmoisia, Kirvesniemi-Bosco kertoo.
Takavuosien maajoukkuetähtien esimerkki on auttanut nuoria myös hahmottamaan, mitä kaikkea huipulle kehittyminen vaatii. Kirvesniemi-Boscon mielestä mentorit ovat pystyneet avaamaan silmiä, sillä monen nuoren harjoittelu on ollut vähän pehmoilua.
- Lahjoilla ja kohtuullisella harjoittelulla pääsee nuorena aika pitkälle. Jos huipulle haluaa, urheiluun pitää lähteä vähän toisenlaisella asenteella, Kirvesniemi-Bosco sanoo.
Kirvesniemi-Bosco uskoo, että ohjelman tuloksia alkaa näkyä tuloslistoillakin tulevina vuosina. Ainakin naiset on saatu pysymään paremmin lajissa mukana, ja Urheiluliiton valmennukseen on tuotu naisnäkökulmaa kolmen lajivalmentajan valinnalla. Mitä pitemmiksi naisten urheilu-urat venyvät, sitä varmemmin he jatkavat lajin parissa.
- Jos jatkaa uraa kolmekymppiseksi, löytää tiensä lajin muihin tehtäviin. Parikymppisenä lopettavat vieraantuvat helpommin urheilusta, Kirvesniemi-Bosco sanoo.
(MTV3-STT)