Aikamatka kuningas Erikin hoviin

Kun Carita Forsgren muutamia vuosia sitten alkoi työstää mielessään pyörinyttä historiallista aihetta romaaniksi, hän ei uskaltanut luottaa kustantajien myötämieliseen suhtautumiseen. Olihan hän ehtinyt saada jo kaksi kohteliaan kieltävää vastausta aiempiin käsikirjoituksiinsa, scifi-romaaniin ja nuorten fantasia-kirjaan.

Tällä kertaa vastauksen sävy oli toinen, ei vähiten siksi, että uuden käsikirjoituksen historiallinen aihe ja viihdyttävä käsittelytapa vaikuttivat lupaavilta.

– Eläydyin itsekin kirjan tarinaan voimakkaasti kirjoittamisen aikana. Näin kirjan ihmiset ja kuulin heidän puheensa, olin mukana päivittäisissä askareissa, Forsgren kuvaa työtapojaan.

Kolmen kuun kuningatar kertoo Suomessa suuren osan elämäänsä asuneesta kuningatar Kaarina Maununtyttärestä (1550-1612), joka kohosi rahvaan keskuudesta Ruotsin kuningattareksi. Tätä poikkeuksellisen säätyloikan tehnyttä aikalaiset joko rakastivat tai vihasivat.

– Naisiin suhtauduttiin tuohon aikaan hyvin vähättelevästi, joten heitä ei juurikaan mainita historiankirjoituksessa. Paitsi tietysti niitä, jotka tekivät poikkeuksen, kuten Kaarina. Hänestä tiedetään varmuudella se, että hän oli pitkä aikalaisiinsa verrattuna ja hänellä oli säännölliset, kauniit kasvonpiirteet. Hänen muistokirjoituksessaan on sanottu, että hän oli paitsi kaunis myös älykäs, Forsgren kuvailee.

Viaton vai laskelmoiva?

Kaarina Maununtyttären kauneus, älykkyys ja kansansuosio olivat ne lähtökohdat, joista Forsgren alkoi itse rakentaa romaaninsa päähenkilöä. Kirjailijan vapaudella hän lisäsi kuningattaren persoonaan annoksen salaperäisyyttä.

– Jätin sen lukijan itsensä tulkittavaksi, oliko hän naiivi, turvallisuutta hovista ja kuninkaasta etsivä maalaistyttö vai laskelmoiva nuori nainen, joka näki kuninkaassa mahdollisuutensa. Hän oli kuitenkin orpotyttö, joka pääsi jo nuorena hovin suojiin ja eteni siellä nopeasti kuninkaan rakastajattareksi, frillaksi.

Hovissa yleisesti käytössä ollut frilla-järjestelmä mahdollisti miehille yhteiselon naisten kanssa ennen avioliittoa.

– Kuningas Erikin ja hänen veljiensä suosima tapa pitää frilloja vastaa nykypäivän avoliittoa. He elivät jonkin aikaa valitsemansa naisen kanssa ja solmivat sitten säädylleen ja valtakunnalle sopivan avioliiton jonkun toisen naisen, usein kuninkaallisen kanssa. Frillan ja kuninkaan yhteiset lapset tunnustettiin ja kasvatettiin hovissa. Frillasta myös pidettiin huolta jälkeenkinpäin – hänelle etsittiin hyvä aviomies ja asuinpaikka, Forsgren kuvailee.

Suomen kuninkaallinen

Kaarina Maununtytär eteni hovissa Erikin vaimoksi ja kuningattareksi saakka, mikä oli aatelittomalle frillalle poikkeuksellista. Epäsäätyinen avioliitto tarjosi kuitenkin kuninkaan vallanhaluisille veljille ja Ruotsin aatelistolle tilaisuuden syrjäyttää Erik vallasta ja niin kuninkaallinen perhe vangittiin. Kaarina Maununtytär onnistui myöhemmin muuttamaan kaukaiseen Suomeen yhdessä vanhimman lapsensa, Sigridin kanssa.

– He asuivat monta vuosikymmentä Kangasalla, Liuksialan kartanossa. Kaarinasta tuli arvostettu ja rakastettu kartanon emäntä ja häntä muistellaan vieläkin Liuksialassa.

Itsekin kartanossa vierailleen Forsgrenin mukaan Kaarinasta kerrotaan kiehtovia tarinoita.

– Kaarinan uskotaan kummittelevan kartanossa. Siellä on nähty pitkähiuksinen nainen valkoisessa yöasussaan. Hän ilmestyy usein erääseen vieraskamariin, jonne kuulemma uudet ihmiset ensimmäisenä majoitetaan. Se on ilmeisesti eräänlainen testi – jos Kaarina käy heitä häiritsemässä, vieraat eivät ole hänen mieleensä, Forsgren naurahtaa.

Kuitteja ja kirjanpitoa

Historiallisen romaanin kirjoittaminen vaati Forsgreniltä perusteellista taustatyötä. Hän aloitti aiheeseen perehtymisen viime vuosikymmeninä kirjoitetuista teoksista ja eteni aina vanhempiin lähdeteksteihin.

– Päädyin lopulta lukemaan 1600-luvun kronikoita, joita aikalaiset olivat kirjoittaneet. Siinä vaiheessa alkoi oma ruotsin kielen taito tuntua vajavaiselta, mutta onneksi pystyin hyödyntämään sanakirjoja. Sen ajan kirjoitusasu ei onneksi tuottanut ongelmia, sillä opin jo lapsena lukemaan fraktuuraa. Kävin läpi myös hovin kirjanpitoa ja kuitteja sivuavia tekstejä, jo tuohon aikaan pidettiin nimittäin tarkasti kirjaa hovin kuluista.

Hovin elämä piirtyi kuittien ja kirjanpidon ansiosta kiehtovana Forsgrenin eteen.

– Niistä kävi ilmi esimerkiksi se, että Kaarina Maununtytär rakasti kauniita vaatteita ja tuhlasi niihin sumeilematta. Mutta oli hän anteliaskin ja avusti epäröimättä vähäosaisia. Sen lisäksi kirjanpidosta voi päätellä, että hän piti viinistä ja oluesta, niitä kului hovissa paljon.

Uuden ajan kynnyksellä

Satojen vuosien takaiseen historiaan perehtyminen sai Forsgrenin huomaamaan, miten haastavaa aikaa ruton ja lähestyvien noitavainojen leimaama vuosisata 1500-luku oikein oli. Mutta vielä enemmän kirjailija yllättyi ymmärtäessään, miten monella tapaa ajanjakso muistutti nykyaikaa.

– Meitä ja sen ajan ihmisiä yhdistää mediakulttuuri. Kirjapainotaito oli Erikin ja Kaarinan aikana vielä melko uusi keksintö, jota käytettiin uutisten julkaisemiseen. Kuningas halusikin itselleen monopolin kaikelle ja julkaisemiselle ja hänen veljensä kiersivät kiellot painattamalla omaa propagandaansa Saksassa. Ja kun Erikin vallanhaluiset veljet lopulta syöksivät hänet valtaistuimelta, syrjäyttäminen tapahtui pääasiassa informaatiosotana. Taisteluissa kuoli vain muutamia ihmisiä.

Toinen nykyaikaa ja Kaarina Maununtyttären elinvuosia yhdistävä tekijä oli uuden ajan ihannointi.

– Ihmiset tiesivät silloin elävänsä uutta, edistyksellistä aikaa, kuten mekin nykyään. Uudet keksinnöt tekivät silloin tuloaan, linnoihin ja palatseihin ilmaantui savupiippuja, kehiteltiin uusia lämmitysjärjestelmiä ja laivatekniikka kehittyi. Myös keskiaikaisia linnoja remontoitiin kovalla kädellä, Forsgren kuvailee 1500-luvun henkeä.

Uusi Utrio?

Historiallisesta romaanin lajityypistä niskalenkin saanut Forsgren aikoo jatkaa menneiden vuosisatojen parissa myös tulevaisuudessa. Tekeillä olevassa romaanissa mennään vielä kauemmaksi historian hämärään kuin esikoisteoksessa. Pelkäksi menneiden aikojen ja ihmisten kuvaajaksi Forsgren ei kuitenkaan aio omistautua, vanhat kiinnostuksen kohteet scifi ja fantasia sekä dekkari kiehtovat edelleen mieltä. Oman aikansa lohkaisevat myös muut työt eli käsikirjoittaminen, opetustyöt ja graafinen suunnittelu.

– On aivan ennenaikaista ja turhan mahtipontista yrittää rinnastaa minua Kaari Utrioon. Hän on niin iso hahmo historiallisten romaanien kentällä ja minä vasta esikoiskirjailija, Forsgren kuittaa utelut Utrion manttelinperijästä.