Aika jättää jälkensä Esko Männikön kuvissa

Männikkö tunnetaan kuvistaan, joissa kohteina ovat pohjoisen Suomen yksinelävät miehet ja autiotalot. Nykyisin Männikkö kuvaa muun muassa eläimiä tai vaikkapa hautuumaiden patsaita ta muumioita, joita on tallentunut kameraan Italian kuvausreissulla.

– Olen luonteeltani sellainen ihminen, joka vihaa kaikki muutoksia yli kaiken; varsinkin sellaisia, jotka tapahtuvat liian joutuin. Tykkään siitä, että ajatukset kypsyvät omalla painollaan, luonnehtii Männikkö itseään.

Laajin Männikön näyttely Suomessa

Taidehallin lauantaina avautuva parinsadan teoksen näyttely syntyi Männikömäiseen tyyliin: 400:sta kuvasta valittiin paikan päällä ne 200 teosta, jotka ovat nyt esillä, nauhamaisina kokonaisuuksina.

– Ainoa kriteeri on se, että sen pitää näyttää hyvälle, mitään järkeä siinä ei tarvi olla. Sarjat ja vuosiluvut, ihmiset, ja eläimet sekä muut ovat ihan sekaisin. Se visuaalinen pläjäys on se tärkein juttu, Männikkö sanoo.

Kehykset olennainen osa

Oulussa asuva valokuvataiteilija tekee kaikkiin kuviinsa kehykset itse. Useimmiten ne on valmistettu vanhasta patinoituneesta puusta.

– Kun kehys ja kuva synkkaavat hyvin yhteen, niin se on semmonen lisäpointti. Kyllä minä aika paljon vaivaa näen noiden kehysten kanssa., toteaa Männikkö.

Tarkkaa sommittelua

Esko Männikön  intensiiviset, kauniit kuvat pysäyttävät. Niissä on oma ehkä haikeakin tunnelmansa. Jotain on loppunut tai päättynyt. Taiteilijalle on ominaista on hieno värienkäyttö ja sommittelu.

– Kuvan sommittelun olen opiskellut kantapään kautta, jotenkin tuntuu, että sen jotenkin halitttee, mutta se on kyllä tärkeä niissä kuvissa.

Eläimilläkin on omat ajatuksensa Männikön kuvaamina tai pelkät yksityiskohdat eläimistä muuttuvat omaksi kauneudekseen.

Männikkö aloitti kuvaamisen 80-luvun alussa ja on itseoppinut valokuvaaja, mikä ei ole tahtia haitannut. Pudasjärveltä syntyisin oleva kuvaaja ei trendejä paljon seuraile, mutta selkeän muutoksen hän on huomannut.

– Kun minä aloittelin, käytiin debattia, onko valokuva taidetta, mutta en minä sitä keskustelua ole kuullut käytävän ihan viime aikoina.