Aarnion tutkintavankeus harvinaisen pitkä – tällaisia aikoja istutaan yleensä

Tutkintavankeusaika saattaa venyä tänään entisestään, sillä syyteharkinnalle haetaan jälleen lisäaikaa Helsingin käräjäoikeudessa.

– Yhdeksän kuukautta on harvinaisen pitkä tutkintavankeusaika. Keskimääräinen aika on kolme ja puoli kuukautta, mutta ajat toki vaihtelevat päivistä useisiin kuukausiin, sanoo lähinnä tutkintavankilana toimivan Vantaan vankilan johtaja Tuomo Junkkari. 

Suomen lainsäädännössä ei ole määritelty tutkintavankeudelle erityistä maksimiaikaa. Junkkarin mukaan pisin tutkintavankeus on kestänyt viitisen vuotta, mutta jo vuotta lähestyvät ajat ovat erittäin poikkeuksellisia, etenkin jos puhutaan pelkästä alioikeuden käsittelystä.

Junkkari kertoo, että pisimpiä tutkintavankeusaikoja liittyy yleensä huumausainerikosvyyhteihin, joissa on esimerkiksi ulkomaille ulottuvia haaroja tai useita epäiltyjä.

Aarniota epäillään muun muassa useista törkeistä huumausainerikoksista, joihin hän on kiistänyt syyllistyneensä.

Sotkemisvaara vie tutkintavankilaan

Aarniolle on määrätty erittäin tiukkoja yhteydenpitorajoituksia vankeutensa aikana. Vasta kesäkuussa hän esimerkiksi sai luvan tavata vaimoaan ilman valvontaa.

Lähiomaisten lisäksi Aarnio saa tavata vain asianajajaansa, esimerkiksi muiden tutkintavankien tapaaminen on kielletty.

Junkkarin mukaan yleinen periaate on, että tutkintavankien oikeuksia tulisi rajoittaa mahdollisimman vähän. Nykyisin oikeuden määräämät yhteydenpitorajoitukset ovat kuitenkin tavallisia.

– Tutkintavankeuden yksi keskeinen tarkoitus on juuri esitutkinnan ja oikeudenkäynnin turvaaminen ja siksi rajoituksia asetetaan.

Juuri sotkemisvaara on yleisin syy siihen, miksi epäilty määrätään tutkintavankeuteen esimerkiksi syytteen nostamista odotettaessa. Muita syitä ovat esimerkiksi paon vaara tai rikollisen toiminnan jatkaminen.

Aarniota on pidetty vangittuna nimenomaan mahdollisen sotkemisvaaran takia.

Yksinäisyys koettelee vangin psyykeä

Junkkarin mukaan suurin ero tutkintavankeuden ja "tavallisen" vankeuden välillä on periaatteellinen: tutkintavankia pidetään syyttömänä ennen oikeuden lopullista päätöstä.

– Siksi rajoituksia tulisi asettaa mahdollisimman vähän, mutta kyllä vankilan rutiinit, rakenteet ja henkilökunta niitä asettavat. Joskus on jopa sanottu, että tutkintavankeus on rankempaa ja rajoitetumpaa kuin varsinaista vankeusrangaistusta suoritettaessa, Junkkari vertaa.

Piinaavaa elämä tutkintavankilassa on etenkin silloin, jos yhteydenpito ulkomaailmaan on rajoitettu minimiin tai jopa kokonaan.

– Raju yhteydenpidon rajoittaminen voi käytännössä tarkoittaa sitä, että tutkintavanki on sellissään 23 tuntia vuorokaudessa ja siihen lisäksi yksi ulkoilutunti. Se varmasti koettelee ihmisen psyykeä vakavasti, Junkkari sanoo.

Junkkari kuitenkin korostaa, että yleensä tiukkojakin rajoituksia lievennetään pikkuhiljaa tutkintavankeuden edetessä.