Joensuun taivaalla tehtiin 80 vuotta sitten sotahistoriaa. Hävittäjälentäjä Oiva Tuominen pudotti jatkosodan toisella viikolla, heinäkuussa 1941, neljä neuvostoliittolaista pommikonetta parissakymmenessä minuutissa. Sotalennoille lähdettiin kuivan kesän paljastamalta hiekkarannalta.
Saimaan pohjoisinta nurkkaa huuhteleva valtava Pyhäselkä oli kesällä 1941 poikkeuksellisen matalalla. Tiedot vaihtelevat, mutta vesi oli metritolkulla normaalia alempana.
– On mahdollista, että ranta oli Linnunlahdella ja Aavarannalla noin 200 metriä kauempana kuin tavallisesti. Paikka oli sotilastiedusteltu hyvissä ajoin, ja Joensuun seudusta tuli ilmavoimien tukikohtakeskittymä. Alueelle sijoitettiin suuri määrä koneita, jopa puolet lentävästä kalustosta, kertoo Ilmavoimien historiaan perehtynyt Joensuun Ilmasillan puheenjohtaja, sotakamreeri Rauno Suhonen.
Joensuun keskustan tuntumassa sijaitsi kolme tukikohtaa, joista lennoille lähtivät sekä hävittäjät että pommikoneet. Alueella pitivät majaansa jatkosodan alun legendaariset lentolaivueet ja niiden konetyypit kuten Dornierit, Blenheimit, Moranet, Fiatit, Brewsterit ja Gloster Gladiatorit.
– Läheisen Höytiäisen Hirvirannassa toimi vielä vesilentoasema, josta huollettiin suomalaisten koko kaukopartiotoiminta vuosina 1941–1944.
Lentäjät asuivat kesähuviloissa
Ilmavoimien toiminta näkyi monella tavalla Joensuussa. Sotilaita oli paljon komennuksilla ja kaupunki sykki elämää. Lähellä veden alta paljastuneita hiekkarantoja oli runsaasti paikallisten asukkaiden kesähuviloita, jonne sotilashenkilöstöä majoitettiin.
– Talvella koneet nousivat ilmaan jääkiitotieltä, joka aurattiin Pyhäselän jäälle. Avara järvenselkä oli kovalla pakkasella ja viimalla ankara työskentelypaikka sekä lentäjille että erityiseti huollolle, Suhonen muistuttaa.
Esimerkiksi koneiden öljyt jouduttiin kylmimpinä päivinä valuttamaan tyhjiin maitotonkkiin ja viemään lämpimään ennen seuraavaa lentoa.
– Se aiheutti valtavan lisätyön mekaanikoille.
Kun rintama siirtyi jatkosodan vuosina yhä idemmäs, toiminta Joensuussa hiljeni ja niin sanottuja työkenttiä siirrettiin lähemmäs taistelevia joukkoja.
Neljä pommaria alas vartissa
Pohjois-Karjalan taivaalla ja erityisesti Joensuun seudun ilmatilassa saavutettiin heinäkuun alkupäivinä 1941, sodan toisella viikolla, merkittäviä ilmavoittoja. Ajalla 3.–6. heinäkuuta suomalaiset lentäjät pudottivat alueella kuusi Neuvostoliiton pommikonetta.
Hurjimpaan saavutukseen ylsi talvisodan jälkeen vääpeliksi ylennetty hävittäjälentäjä Oiva Tuominen. Hän pudotti 4. heinäkuuta 1941 peräti neljä Tupolev SB pommaria noin 20 minuutissa.
– Tuominen ryntäsi ilman erillistä käskyä koneelle, ampaisi Fiatin taivaalle ja ryhtyi taisteluun. Pisin aika hänellä meni viimeisten koneiden takaa-ajoon, Suhonen kuvaa tilannetta.
Ilmataistelukertomuksesta selviää, että taistelu käytiin kilometrin korkeudessa. Tuomisen pudottamista koneista kaksi putosi Pyhäselkään, kolmas Tuupovaaraan ja neljäs Tohmajärvelle nykyisen rajan taakse. Viimeisen pudotuksen varmistivat etulinjan joukot.
– Havaitsin koneet vähän pommien putoamisen jälken ja ilmatorjuntatykkien räjähdyspilvistä. Tulin itse juuri pilven alapuolelle. Ajoin vastaan ja ammuin vasenta siipikonetta päin moottoria ja sen jälkeen 50 metrin päästä takaa, jolloin se syttyi tuleen, Tuomisen kertomukseen on kirjattu.
Räjähtävä luoti bensatankkiin
Myös muut kolme pudotusta selostetaan tarkemmin. Omaan koneeseen Tuominen sai kaksi osumaa, toinen meni läpi bensatankista ja toinen osui peräsimeen. Tuomisella oli myös muita vastoinkäymisiä lennolla.
– Toinen konekivääri vain toimi, kun toisesta katkesi heti ensimmäisen sarjan jälkeen vyönivel, ilmataistelukertomuksesta selviää.
Rauno Suhonen pitää Tuomisen pudotuksia jopa kansainvälisesti merkittävänä saavutuksena.
– Ilmavoitto oli merkittävä ja se nosti suomalaisten itseluottamusta. Fiat oli tuolloin jo vanhentunut konetyyppi, mutta taitavissa käsissä sillä hyvin pärjättiin.
Tuominen saavutti talvi- ja jatkosodassa kaikkiaan 44 ilmavoittoa. Heinäkuun alkupäivien menestys johti samalla siihen, että lentomestariksi ylennetty Tuominen nimitettiin elokuussa 1941 Mannerheim-ristin ritariksi. Hän kuoli vuonna 1976.
Joensuun voitonpäivien muut pudotukset tekivät kersantit Urho Lehtovaara ja Paavo Saarni.
Ässät palasivat saunan lauteille
Neuvostoliiton punailmavoimat pommitti Joensuun seutua voimakkaimmin vasta jatkosodan viimeisenä kesänä elokuussa 1944 noin 36 pommikoneen voimin. Saatttohävittäjät mukaan laskettuna operaatioon osallistui 60 sotakonetta.
– Se on edelleen mysteeri miksi Joensuun seudun tukikohtakeskittymää ei pommitettu aiemmin rajummin, Suhonen pohtii.
Jatkosodan jälkeen hävittäjä-ässät palasivat Joensuuhun muistelemaan menneitä. Paikkana oli niin sanottu ritarilentueen viimeinen päällikkö (3/HLeLv 24), kapteeni Väinö Suhosen huvila. Se sijaitsi Pyhäselän Selkäsaaressa aivan sotavuosien hiekkakenttien vieressä.
– Siellä kokoontuivat maineikkaimmat hävittäjälentäjät useina kesinä taistelemaan ilmasotaa uudestaan saunan lauteilla. Niihin taisteluihin eivät saaneet osallistua ketkään muut kuin juuri niihin taisteluihin osallistuneet, Suhonen tarkentaa.
Lauteilta löytyivät myös Suomen tunnetuimmat hävittäjä-ässät, kaksinkertaiset Mannerheim-ristin ritarit Ilmari Juutilainen ja Hans Wind.
Juttua korjattu 7.7.2021 kello 9.49: Muutettu voittoviiruja kuvaavan kuvan kuvatekstiä. Aiemmin kuvatekstissä kerrottiin, että viirut on maalattu lentokoneen siipeen. Ne on kuitenkin maalattu koneen sivuperäsimeen.