Kiekkoleijona numero 62
Idän jättiläinen herätti suurta kunnioitusta pelaajien keskuudessa.
Lalli Partinen oli kovan ja taklaavan pelityylinsä ansiosta rakastettu ja vihattu pelaaja. 1960-70-luvuilla ei juurikaan oltu vielä totuttu rajuihin taklauksiin, ja Partinen sai kärsiä siitä istumalla jäähyboksissa. Hän piti pääsarjan jäähyennätystä hallussaan aina vuoteen 2002 saakka, jolloin Toni Mäkiaho ohitti Partisen huikean 858 minuutin saldon.
Lasse Oksanen muistaa Idän jättiläisen hyvin.
- Olemme suurin piirtein saman ikäisiä ja pelasimme samaan aikaan. Lalli oli erittäin kunnioitettava pakki. Hänellä oli suuri massa, hän oli vahva ja hän käytti vartaloaan taklatessa. Oli parempi pitää silmät auki, eikä voinut mennä kauheasti pää alhaalla, muuten kaukalosta kannettiin nopeasti pihalle, Oksanen nauraa.
- Lalli oli sellainen kilometripylväs, josta piti yrittää päästä ohi. Taklaava vahva pakki, jota kohtaan kaikki hyökkääjät tunsivat kunnioitusta.
Taklauspelin pioneeri
Talonpoika Lallin mukaan nimensä saanut jääkiekkoilija kärsi jäähyboksissa Oksasen mielestä osin myös aiheettomasti. Siihen aikaan huomiota herättävän isokokoinen pelaaja (187cm, noin 100kg) kaatoi kaukalossa ukkoa kuin heinää.
- Jäähyminuutit kuvaavat sitä, että hän taklasi aktiivisesti. Hän oli ensimmäinen rajusti taklaava pakki, ja ison koon takia tuli helposti jäähyjä, vaikkei hän väärin olisi taklannutkaan.
- Se oli sellaista jääkiekon kehittymisvaihetta silloin, kun taklauspeli tuli Suomeen. Lalli oli sellaisen pelin uranuurtaja ja sai siitä sitten vähän kärsiäkin, Oksanen selvittää.
Partinen tunnetaan myös nimellä Punainen kolmonen HIFK:n vuosiensa takia. Hän oli voittamassa helsinkiläisseuran riveissä kolmea mestaruutta. HIFK:ssa Partinen pelasi kaudet 1969–1977.
Ensimmäiset kymmenen vuotta Partinen pelasi kuitenkin Lappeenrannassa. SaiPa ei itsessään ollut tuohon aikaan varsinainen yleisömagneetti, mutta Partinen sen sijaan oli. Idän jättiläinen keräsi katsomoon kannattajia puolesta ja vastaan.