30 vuotta vanha suklaalevy toi 2297 euroa

– Lupasin pojalleni Jukalle tasan 30 vuotta sitten, että jos hän säästää suklaalevystään osan 30 vuoden ajan, hän saa 7000 markkaa, kertoo Paavo Keränen.

Taustalla oli kymmenvuotiaan Jukka-pojan makeanhimo, mutta vielä enemmän ajatus säästäväisyyteen kasvattamisesta.

– Minun isäni oli aina opettanut minulle, että ei saa lohnia kaikkea kerralla, vaan pitää säästää. Ajattelin opettaa samaa pojalleni, muistelee Paavo Keränen.

Ja Jukka päätti säästää. Suurin syy oli raha.

– Kyllähän 7000 markkaa kuulosti paljolta! muistelee Jukka.

Ja paljon se olikin: silloinen isän kuukausipalkka. Nyt Jukka hakee suklaalevyn jämät piirongin laatikosta. Teksti on säilynyt hyvin tiukasti käärityn mytyn päällä, kun se on teipattu ympäriinsä.

”Huom! Älä koske! Juke saa 7000 markkaa kun säästää 30 vuotta tätä rasiaa. Tämän rasian saa aukaista 8.12. vuonna 2015,” lukee Jukka juhlallisesti itse aikanaan kirjoittamansa tekstin.

Nyt yleisönä ovat omat lapset ja sisaren lapset. Sisko Tiina Lumme ihmettelee sitä, että pakkaus on säilynyt.

– Kyllä siinä on varmaan minun ja velipojan hampaanjälkiä, kun me kävimme sitä aina haistelemassa, muistelee Tiina.

Kaikkien mielikuvissa suklaa oli Marabouta, joten ihmetys on suuri, kun käärön sisältä löytyy Fazerin suklaata. Punavalkea käärepaperi on myöhemmissä muistoissa liittynyt naapurimaan suklaamuistoihin, joten yllätys Fazerista on mieluinen.

– Uskaltaako sitä maistaa? kyselevät lapset – kun paketista pyörähtää pöydälle kolme pala suklaata.

Kolme palaa! Naurulle ei ole tulla loppua.

– On kuitenkin säästetty, ei ole syöty kaikkea! Jukka puolustautuu.

Lapset uskaltautuvat maistamaan.

– Ush! Maistuu vanhalle makaroonilaatikolle! parkaisee toinen tyttäristä.

– Toivottavasti laktoosi on haihtunut, tuumaa Jukka maistellessaan aarrettaan.

Pöydällä on nyt suklaan jämät ja isän on aika lunastaa lupaus.

– Seitsemäntuhatta markkaa muutettuna euroiksi ja indeksikorotus huomioituna Suomen pankin laskurin mukaan tekee 2297 euroa! paljastaa isä-Paavo laskiessaan setelinippua pöytään.

Samassa isä huomaa, että summaan ei ole laskettu korkoa. Siitä ei tosin ollut lupaustakaan.

– Niin! Nythän voidaan aloittaa jälkineuvottelut korosta, huomauttaa Jukka.

Lapset innostuvat hommasta niin, että vaativat heti saman sopimuksen vanhemmiltaan.

Jukka-isä on jo käynyt ostamassa tuoreempaa Fazerin sinistä kahvipöytään.

– Niin… Pannaanko pakettiin vai syödäänkö pois? nauraa säästämisellään rikastunut Jukka.