Arvostetun BMJ-lehden luetuin julkaisu kertoo seksistä magneettikuvauslaitteessa. Huumori-Nobelin aikoinaan voittaneelle tutkimukselle naureskellaan edelleen.
20 vuotta sitten hollantilaiset tutkijat saivat kuningasidean. Tai no, ainakin idean.
He halusivat selvittää, voiko miehen ja naisen sukupuolielimistä ottaa kuvia magneettikuvauslaitteessa seksin aikana. Tarkoituksena oli myös tutkia ajan käsityksiä yhdynnän aikaisesta anatomiasta ja naisen kiihottumisesta.
Laitettuaan kahdeksan heteroparia ja kolme sinkkunaista harrastamaan seksiä magneettikuvauslaitteessa, tutkijat vetivät johtopäätöksensä. Miehen penis otti lähetyssaarnaaja-asennossa bumerangin muodon eikä kohdun koko kasvanut. Yhdynnässä naisen kohtu kuitenkin nousi ja emättimen seinämät pitenivät.
Magneettikuvien tulokset olivat siis ristiriidassa Leonardo da Vincin vuonna 1493 piirtämän anatomisen kuvan kanssa. Tulipahan sekin selvitettyä.
Lisäksi kävi ilmi, että läpimitaltaan 50 senttimetrin kokoisessa magneettikuvauslaitteessa on todella mahdollista harrastaa seksiä – joskin osallistujat olivat pienikokoisia. Yksi pariskunta edusti notkeita ja painetta kestäviä akrobaatteja, ja he olivatkin tutkimuksen ainoa pari, joka onnistui harrastamaan seksiä ilman Viagraa.
Lue myös: Veltostuiko penis juuri väärällä hetkellä? Urologien viisi vinkkiä vahvempiin erektioihin
Tutkijan korkeakoulutetut läheiset jaksavat kikattaa edelleen
Tutkimuksen julkaisijat eivät pitäneet löydöksiä erityisen merkittävinä tai tieteellisinä. Julkaisijat kuitenkin ajattelivat, että tutkimuksesta saisi lukijoita kiinnostavan artikkelin BMJ-lehden joulupainokseen.
Toimituksessa ei yllätytty, että tutkimus sai julkaisun jälkeen paljon mediahuomiota. Lisäksi se voitti Huumori-Nobelin vuonna 2000. Vuonna 1999 julkaistu tutkimus on nykyään BMJ-lehden luetuin.
BMJ-lehden eläköitynyt toimittaja Tony Delamothe pohtii, että yksi syy tutkimuksen suosioon on sukupuoliyhdynnän näkeminen uudesta vinkkelistä ja vieläpä ilmaiseksi. Pornon kyllästämässä maailmassa mustavalkoisen magneettikuvan voi tosin nähdä jokseenkin viattomana. Kenties suurempi syy onkin se, että tutkimus saa ihmiset hymyilemän ja nauramaan.
Tutkimusta tehnyt Ida Sabelis, joka työskentelee nykyään Amsterdamissa antropologian professorina, kertoo, että hänen ystävänsä ja perheensä nauravat edelleen tutkimukselle. Sabeliksen työ saa läheiset kikattamaan, vaikka he ovat korkeakoulutettuja, eläkeikää lähestyviä aikuisia.
Osasyynsä on varmasti myös lehdistöllä, joka osoittaa kiinnostusta tutkimukseen edelleen.
20 vuotta julkaisunsa jälkeen oudosta tutkimuksesta onkin muodostunut oma tutkimusaiheensa.