Lassi Koivunen, 56, toimi Ruotsin hovin palveluksessa 20 vuotta. Tuona aikana hän kohtasi monta jännittävää tilannetta ja käsitteli tuhansia mittaamattoman arvokkaita huonekaluja.
On 90-luvun alku, kun parikymppinen Lassi Koivunen saa erikoisen soiton. Hän on juuri aloittanut Ruotsin hovin huonekalukonservaattorina.
– Nyt on ikävä tilanne. Prinsessa Lilianin tiara on jäänyt lipaston sisään. Voisitko auttaa? Soittaja on Lilianin hoviavustaja.
Koivunen nousee autoonsa ja lähtee ajamaan. Muutaman tunnin kuluttua jaetaan Nobelin palkinnot, joten tiara täytyy saada ulos ennen sitä.
Mukana Koivusella on laatikko, jossa on sikin sokin avaimia. Kuinka erottaa oikea avain satojen joukosta?
– Muistan ikuisesti kun ajoin jännittyneenä avainlaatikon kanssa.
Koivunen nousee yläkertaan toivoen, että lipasto on sellaiselta aikakaudelta, että avaaminen olisi hänelle helppoa.
– Kun näin lipaston, huokaisin helpotuksesta. Tiesin, että tulen saamaan lipaston auki, koska se oli myöhäiskustavilainen.
– Sen aikakauden lukot ovat tietyn tyyppisiä ja aika helppoja avata. Ihan valehtelematta nostin satojen avaimien joukosta yhden. Ja se saatiin avattua ensi yrittämällä.
Avainsoppa selvisi ja tiara nähtiin Lilianin päässä palkintojenjakotilaisuudessa.
– Pian tapahtuman jälkeen hankinkin avaimille oman asianmukaisen säilytyslaatikoston, Koivunen kertoo.
Koivunen hälytettiin apuun, kun prinsessa syntyi
Koivuselle kertyi hovissa yhteensä 20 palvelusvuotta, ja sille taipaleelle mahtuu monia edellä kuvatunlaisia tapauksia.
– Hovissa tapahtuu paljon myös ihan tavallisia asioita. Samanlaisia, mitä muillekin perheille.
Toisaalta Koivusen tarinoissa korostuu se, kuinka tarkkoja hovissa ollaan. Perinteet ovat tärkeitä ja huonekalut ovat kiinteä osa hovin seremonioita.
Kun prinsessa Estelle syntyi vuonna 2012, vuotta ennen kuin Koivunen jätti työnsä hovissa, hän joutui jälleen erikoisen paikan eteen.
Koivunen ikään kuin mahdollisti pikku prinsessan matkan kohti kuninkaallista elämää.
Hovin korkeimman henkilön, valtakunnanmarsalkan, on todistettava jälkeläinen kuninkaalliseksi ja leimata sinettileima tämän todistamiseksi. Kuninkaallisesta leimasimesta puuttui kuitenkin kahva. Näin Koivunen hälytettiin jälleen apuun.
– Oman pääni mukaan sorvasin siihen sitten osan pähkinäpuusta.
Kuninkaallinen sänky oli liian lyhyt pitkälle presidentille
Aina ennen valtiovierailuja Koivunen kiersi Tukholman linnan tarkastaen, että onhan kaikki huonekalut siinä kunnossa, että vieraat voidaan ottaa vastaan.
Erityisen hyvin Koivunen muistaa tilanteen, kun Ranskan presidentti Jacques Chirac oli tulossa vierailulle.
– Hän oli oikein pitkä mies. Ennen hänen vierailuaan meidän piti pidentää yksi sänky.
1700-luvun sänkyyn tehtiin uudet sivut, jotta sänky olisi tarvittavan pitkä. Nyt laidat ovat tallessa, jos niitä tarvitaan joskus toistekin.
– Jokainen valtiovierailu vaatii siis ison organisaation. Erikoistoiveita oli niin runsaasti. Otimme huomioon vieraiden uskonnon, ja joskus sisustimme rukoushuoneen heitä varten.
Turusta Ruotsin hovin huonekaluekspertiksi
Koivusen ura sisälsi muutaman sattuman ja mutkan. Hän ei nimittäin koskaan erityisesti unelmoinut urasta hovissa, sillä häntä odotti työ syntymäkaupungissaan Turussa.
Koivunen haki huonekalukonservaattorin koulutukseen ensin Suomessa sitten Isossa-Britanniassa. Ovet sulkeutuivat kuitenkin nuoren miehen edestä. Näin mies päätyi opiskelemaan Tukholmaan.
Juuri koulun päättyessä hovissa oli aukeamassa viransijaisuus. Koivunen sai paikan ja suunniteltu Turkuun palaaminen siirtyi.
– Erikoistuin koulussa 1700-luvun ruotsalaisiin viilutettuihin huonekaluihin. Uskon, että se on yksi syy, miksi sain paikan. Tämän aikakauden huonekaluissa on nimittäin juuri linnan huonekaluaarteiden pääpaino.
Valmiina odottava työ Turun maakuntamuseossa sai odottaa.
– Ei sellaisesta tilaisuudesta voinut kieltäytyä.
Käsissä miljoonien arvoisia huonekaluja
Ensimmäinen työpäivä alkoi aamukahdeksalta ja jo tunnin kuluttua Koivunen oli työskentelemässä merkittävien 1700-luvun alkupuoden myöhäisbarokki nojatuolien kanssa.
Nämä tuolit ovat prinsessa Sibyllan kerroksessa nähtävillä yhä tänäkin päivänä.
– Hovin irtaimiston siirroista vastaava johtaja sanoi heti ensimmäisenä päivänä, että kyllä te suomalaiset olette aina kuuluneet Ruotsin hoviin. Nyt mietin, että ei voi olla vilpittömästi parempaa tervetulotoivotusta.
20-vuotisen uransa aikana Koivunen käsitteli tuhansia huonekaluja ja esineitä. Hän arvioi, että joidenkin hänen käsittelemien huonekalujen arvo on huidellut miljoonissa.
Tätäkin arvokkaampaa on kuitenkin saatu kokemus ja yhteiset hetket. Nyt Koivunen asuu perheineen Naantalissa, mutta muistelee lämmöllä aikaansa hovissa.
– Ne hetket on erityisesti jääneet mieleen, kun hovi valmistautui juhliin. Vaikka hovissakin on eri alojen ihmisiä, niin ne juhlat teki aina meistä yhden suureen perheen.