Miljoonien arvoinen marmoripalatsi keskellä Helsinkiä ei kelvannut presidentin asunnoksi

Marsalkka Mannerheim nousi Helsingin Kaivopuistossa sijaitsevan Marmoripalatsin kierreportaita lukuisat kerrat. Portaat vievät palatsin kruunupaikalle – tornin salonkiin, josta näkee koko Kaivopuiston yli merelle. 

Mannerheim asui itse aivan Marmoripalatsin naapurissa ja hänellä oli tapana vierailla talon isännän, ystävänsä kenraali Rudolf Waldenin luona. 

Perjantaina innokkaat vierailijat pääsivät myös kävelemään palatsin portaita ja käytäviä, kun tapahtuma OpenHouseHelsinki avasi mystisen palatsin ovet. Jonoa riitti korttelin ympäri – eikä ihme. Palatsilla on monen kirjava historia: Marmoripalatsin kabineteissa on esimerkiksi neuvoteltu saksalaisten kanssa Pohjois-Suomen kauttakulkusopimuksesta.

Talo eläkepäiville

Helsingin Marmoripalatsin tarina sai alkunsa 1910-luvulla. Eliel Saarinen suunnitteli rakennuksen yksityisasunnoksi ja taiteen sijoituspaikaksi ruotsalaiselle ruukinpatruunalle August Keirknerille ja tämän vaimolle Lydialle. Pariskunta ei kuitenkaan ehtinyt nauttia yhteisestä unelmastaan, sillä August Keirkner kuoli talon rakennuksen aikaan sisällissodassa ennen kuin palatsi ehti valmistua.

– Lydia päätti kuitenkin pitää kiinni unelmasta ja jatkoi tällä taidekokoelmansa esittelyä. Taloon muutti myös hänen sisarensa ja heidän ystävänsa Anna Walden, kertoo taidehistorioitsija Silva Artto.

1920-luvulla naiset pitivät talossa hienoja juhlia ja heidän kotiaan esiteltiin usein myös lehdistössä. Rakennus oli erittäin sopiva pitojen järjestämiselle, sillä palatsissa on mittavat viini- ja ruokakellarit. Keirknerin taidekokoelma oli myös esittelemisen arvoinen – se sisälsti merkittävää suomalaista kultakauden taidetta.

Keirknerien jälkeen taloon muutti paperitehtailija ja jatkosodan puolustusministeri Rudolf Walden vaimonsa kanssa. Heidän aikanaan palatsissa käytiin yhteiskunnallisesti merkittäviä neuvotteluja, kuten Suomen ja Saksan kauttakulkusopimusneuvotteluita. Sopimus tehtiin syksyllä 1940.

– Täällä on tehty hyvin tärkeitä päätöksiä silloin, Artto kertoo.

Muistoja lapsuudesta

Helsinkiläisellä Marmoripalatsiin perjantaina vieraaksi tulleella Henrik Toikalla on palatsista omakohtaista kokemusta. Hän on Rudolf ja Anni Waldenin kummipoika.

– Olen käynyt täällä aikasemminkin, edellisen kerran vuonna 1941 äitini kanssa. Muistelin, että talo on muuttunut täysin sisustuksellaan. Tuo iso sali on tietysti ihan entisellään, Toikka muistelee.

– Hauska nähdä, että tällainen paikka on vielä olemassa.

Viime vierailullaan hän oli 12-vuotias. Toikka kertoo, että pienelle pojalle jäi mieleen erityisesti hieno tee-hetki palatsin salissa. 

– Sota-aikaan olin kadun toisella puolella professori (Arvo) Ylpön potilaana. Niihin aikoihin kävimme täällä muutaman kerran.

Toikka kuvailee kummejansa sympaattisiksi ja isäänmaallisiksi ihmisiksi.

Istuntosaliksi

Waldenien muutettua pois, marmoripalatsi siiryi valtion omistukseen vuonna 1949, jolloin sinne muutti Helsingin hovioikeus. Rakennuksella oli jo tätä ennen kokemusta istuntosalina toimimisesta, sillä vuosina 1947-1948 Marmoripalatsissa järjestettiin asekätkentäoikeudenkäynti.

Ennen kuin hovioikeus aloitti toimensa Itäinen puistokatu numero yhdessä, ehti rakennus toimia myös olympialaisten purjehduskomitean tilana.

Tältä tila näyttää nyt.

Marmoripalatsi oli oikeuslaitosten käytössä yhteensä 60 vuotta. Sen viimeisin käyttäjä on työtuomioistuin, jonka toiminta siirtyi Pasilaan vuonna 2012. 

Presidentin asunnoksi?

Helsingin marmoripalatsi suojeltiin 1980-luvulla, jolloin tilat kävivät hovioikeudelle liian ahtaiksi. Niihin aikoihin marmoripalatsia kaavailtiin jopa presidentin asunnoksi.

– Nämä piha-alueet olivat liian pienet niihin turvajärjestelyihin. Se oli sitten sellainen rajoite. Ja 1990-luvulla tätä mietittiin myös viron suurlähetystöksi, mutta he saivat sitten takaisin sen vanhan rakennuksensa, Artto kertoo.

Marmoripalatsi on ollut tyhjillään nyt jo yli kaksi vuotta. Se on sääli, sillä hulppeaksirakennettu palatsi, alkuperäiseltä nimeltään Villa Keirkner on tyhjänä vain kuori sen hulppeasta historiasta.

Valtiovarainministeriön alainen liikelaitos Senaatti-kiinteistöt laittoi harvinaisen kohteen myyntiin vuoden 2013 alussa. Senaatti-kiinteistöstä kerrotaan, että ostajaehdokkaita on ollut, mutta kohde on yhä myynnissä.

Sen hinta arvioidaan olevan yli 15 miljoonaa euroa.

– Tätä on käytetty hyvin luovasti. Yhdessä vaiheessa tuolla yläkerrassa toimi jopa lasten neuvola silloin kun valtio vuokrasi taloa.

– Tämä on hirveän arvokas rakennus ja soisi, että tässä olisi sellainen kulttuurijatkumo ikään kuin, toivosi näin, Artto sanoo.