Vuoden 1968 turnaus toi pelijärjestelmään muutoksia, joiden takia kisoja voidaankin kutsua ensimmäisiksi "oikeiksi" EM-kisoiksi. Ensinnäkin kisojen nimi muuttui nykyiseen muotoonsa, Euroopan mestaruuskisoiksi. Sen lisäksi käyttöön otettiin entisen puhtaan cup-systeemin sijaan alkulohkot, eli joukkueet jakautuivat kahdeksaan alkulohkoon, joiden voittajat pääsivät jatkoon. Edelleen vain neljä parasta matkusti varsinaiseen lopputurnaukseen Italiaan.
Suomi oli EM-karsinnoissa nyt ensimmäistä kertaa mukana. Loppusaldoksi muodostui lohkon viimeinen sija kahdella tasapelillä ja neljällä häviöllä. Suomen ensimmäisen EM-karsintamaalin teki Pertti Mäkipää.
Myös Länsi-Saksa oli ensimmäistä kertaa mukana EM-kisoissa, mutta vaikka sillä oli nimekäs joukkue (mm. Gerd Müller, Uwe Seeler), Jugoslavia kiilasi Saksan edelle ja jatkoon. Saksan kompastuskiveksi osoittautui Albania, joka taisteli kotonaan germaaneja vastaan 0-0-tasapelin. Toisena yllätyksenä vuoden 1966 MM-lopputurnauksessa pronssia voittanut, legendaarisen Eusebion johtama Portugali joutui karsintalohkossaan päästämään Bulgarian edelleen.
Ison-Britannian joukkueista muodostuneen lohkon ratkaiseva ottelu oli Skotlanti-Englanti. Paikan päälle Glasgow'n Hampden Parkille ottelua seuraamaan saapui noin 130 000 katsojaa, mikä on kautta aikojen suurin yleisömäärä EM-ottelussa ja sellaisena säilyy, koska peliareenoiden koot ovat nykyään pienempiä. Peli päättyi 1-1-tasatulokseen, mikä riitti Englannille jatkopaikkaan.
Neljännesfinaaleissa jännittävimmän näytöksen esittivät Neuvostoliitto ja Unkari. Unkari oli Budapestissä suvereenisti parempi maalein 2-0, mutta Neuvostoliitto voitti toisessa osaottelussa 100 000 katsojan riemuksi 3-0 ja pääsi jatkoon.