Mainos

16-vuotias Down-poika nousi Facebook-ryhmän suosikiksi – isä toivoo ihmisten oppivan pojaltaan: "Arttu ei tunne kateutta tai vihaa"

3:30

Down-lapsi Arttu näkee maailman puhtaana, eikä tunne kateutta tai vihaa. Eläkeikään ehtinyt 16-vuotias voi opettaa letkautuksillaan ihmisiä ymmärtämään kehitysvammaisia ja näkemään maailman uusin silmin, uskoo Artun isä Tom Tynkkynen.

Videolla Arttu vakuuttaa musiikkitietämyksellään.

– Hapii! huudahtaa Arttu.

16-vuotias nuorimies on innostunut Pharrell Williamsin hittikappaleesta Happy. Koska kyseisen kappaleen esittäjä on tummaihoinen, on Arttu ottanut tavakseen tervehtiä Oulun kaduilla näkemiään tummaihoisia sanalla ”hapi”.

Saako näin sanoa? Saako tälle nauraa? Saa, uskoo Artun isä Tom Tynkkynen.

Artulle kaikki ovat samanarvoisia 

Arttu – joka tunnetaan sosiaalisessa nimellä Are – on Down-lapsi. Kehitysvamma aiheuttaa tahatonta tilannekomiikkaa päivittäin, kertoo Tom-isä.

Downin oireyhtymä on yleisin kromosomihäiriö, joka aiheutuu ylimääräisestä kromosomi 21:sta. Yhteensä oireyhtymän omaavia on maassamme noin 3000.

Downin oireyhtymässä lapsella todetaan tyypilliset kasvonpiirteet (vino silmäluomen poimu, leveä nenänselkä, ulostyöntyvä kieli), lyhyt kaula, leveä isovarpaan varvasväli, yliliikkuvat nivelet, yksi kämmenpoimu, lihasten heikkous ja usein myös rakenteellinen sydänvika.

Downin oireyhtymälle on tyypillistä viivästynyt kehitys ja keskivaikea kehitysvammaisuus, joka vastaa 5–7-vuotiaan kehitystasoa. Lisäksi oireyhtymään kuuluu usein huono kasvu, ylipaino, infektioherkkyys, pitkäaikainen korvatulehdus ja kuulovamma, kaihi, kilpirauhasen vajaatoiminta, keliakia sekä epilepsia- ja dementiataipumus.

Lähde: Terveyskirjasto Duodecim

Tom on jakanut kuvauksia poikansa suupielet nostavista letkautuksista Facebookissa tarkoituksenaan levittää poikansa puhdasta arvomaailmaa.

– Arttu ei tunne kateutta tai vihaa. Puhumme erilaisuudesta ja erilaisista ihmisistä, mutta Arelle kaikki on samaa, Tom sanoo.

”Hapilla” Arttu ei tarkoita mollata tummaihoisia tai käyttäytyä rasistisesti. Hän kommentoi ihmisten olemusta etnisestä taustasta riippumatta.

Häveliäisyys ei vaivaa Area 

Varmaan jokainen ihminen kommentoi toisinaan kanssaeläjien ulkonäköä. Harva kuitenkaan sanoo kaikkea mieleen juolahtanutta ääneen.

Are tekee tässä poikkeuksen, eikä turhaan jarruttele kommentoidessaan herkkinä pidettyjä aiheita, kuten esimerkiksi edellä mainittua ihonväriä tai vaikkapa uskontoa.

– Tuli vaihe, jolloin Are sylki koulussa, kuten muutkin pojat. Pojalle laitettiin suusuoja, jollainen on lääkäreillä, ettei hän sylje taksissa. Ulkona oli musliminainen huntu kasvojensa edessä. Are kävi kysymässä häneltä, onko nainenkin sylkenyt, Tom muistelee.

Tällekin saa nauraa – niin nauroi nainenkin.

Sukkulointia kahden maailman välillä 

– Isin mahaa! huudahtaa Are.

Myös Tom itse on saanut kuulla pojaltaan kuittailua ulkomuodostaan. Kerran Arttu tuli halaamaan isänsä selän takaa sanoen: ”ihana läski”.

Tomilla on myös lapsia, joilla ei ole kehitysvammaa ja jotka eivät kommentoi isänsä painoa. Artun tultua maailmaan, vanhemman oli opeteltava sukkuloimaan kahden maailman välillä. On ”tavallisten ihmisten” maailma ja on Artun maailma, jossa kaikki tehdään määrätyllä tavalla.

– Toisena päivänä Arttu saattaa olla ihan lapsen tasolla, toisena hypätä kuin ikäisekseen kaveriksi, Tom kertoo.

Perhe toimii arjen vetoapuna 

Toki Down-lapsi on vaikuttanut elämään muutenkin. Artulla on kehitysvamman lisäksi keliakia sekä 1. tyypin diabetes.

– Ei vehnää! Are muistuttaa.

Tom kertoo arjen olevan varsinaista taitelua eri todellisuuksien välissä sukkuloimisen sekä Artun sairauksien vuoksi. Perheestä saa kuitenkin vetoapua, kun elämä kehitysvammaisen ja sairaan lapsen kanssa tuntuu ylivoimaiselta.

Toisaalta, on arjessa paljon iloakin.

"Eläkerahoilla" verenpainemittari 

– Me mentiin isän kanssa pyykille, sitten oon auttanut pappaa kantamassa puita ja lähtee uimaan. Välillä paistetaan makkaraa. Sitten mä sain verenpainemittarin. Minä mittaan sykkeen, luettelee Arttu kuluneen päivän aktiviteettejaan.

Arttu alkoi himoita verenpainemittaria, kun näki isoisänsä mittaavaan omaa verenpainettaan. ”Eläkerahoillaan” hän sai ostettua laitteen itselleenkin. Down-lapset saavat oikeuden eläkkeeseen 16-vuotiaina.

Arttu ei kenties täysin sisäistä, mitä eläke tarkoittaa, mutta on innoissaan kuukausittain saamasta rahasummasta. Sillä voi ostaa kaikenlaista kivaa, kuten Mynthon-pastilleja, saippuakuplia tai vaikka sen verenpainemittarin.

– Kyllä se nyt 10–15 kertaa päivässä mitataan, toteaa Tom.

Intohimoinen jalkapallomies seisoo kansallislaulujen ajan 

1:43

Videolla Arttu osoittaa jalkapallotietämyksensä.

Pojan ihailtava innostus ei rajoitu ainoastaan kehon toimintojen mittaamiseen. Myös perinteinen äijäharrastus – makkaran syönti urheilua seuraten – kiinnostaa suunnattomasti.

– Mä sain lippuja! Me mennään ostaa makkaraa eläkerahoilla, kertoo Are.

Nuorimies on ollut isänsä ja ystävänsä Antin kanssa katsomassa AC Oulu -jalkapalloseuran peliä. Tom kertoo Aren olevan intohimoinen jalkapallomies, joka seisoi läpi jokaisen Maamme-laulun MM-kisojen aikaan.

Are pelaa itsekin Oulun Tervareissa erityislasten joukkueessa.

Ikävät kommentit satuttavat vain vanhempaa 

Kehitysvamma aiheuttaa Artulle tiettyjä Down-oireyhtymälle leimallisia piirteitä, kuten vinon silmäluomen poimun sekä leveän nenänselän. Tom kertoo näkevänsä toisinaan, että muut lapset nauravat hänen pojalleen.

– Tällaista on määrätty määrä. Sehän olen minä, joka vahingoittuu, jos vahingoittuu, Tom sanoo.

Arttua ei nimittäin ihmisten poissulkeva käyttäytyminen haittaa. Kerran Arttu yritti ottaa kontaktia tuntemattomaan liikennevaloissa seisovaan naiseen tätä tervehtien. Nainen ei selvästi halunnut vastata Artun tervehdykseen, jolloin Arttu kumartui katsomaan naisen alaspäin käännettyjä kasvoja.

– Nainen ei tahtonut lähteä peliin mukaan. Are totesi ääneen, että ”herne nokassa”, Tom kertoo.

Kaikkea ei pidä kommentoida 

Kiinnostus naisiin on virinnyt uudelle tasolle. Teinipoikaa ovat alkaneet kiinnostaa naisten muodot – erityisesti rinnat. Niitä Tom-isä on kieltänyt kommentoimasta. Nokkela Are on keksinyt tavan kiertää kielto. Tissien sijaan poika kehuu ”kivoja keuhkoja”.

”Kivoista keuhkoista” on tullut käsite Facebook-ryhmässä, jossa Tom lapsensa letkautuksia jakaa.

– Sen takana ei ole mitään väärää, Tom muistuttaa.

Sen tajuavat useimmat ihmiset. Arttu ei tarkoita pahaa. Hänen huumorinsa on viatonta ja rehellistä ja sellaisena se otetaan.

Tom kertoo, etteivät esimerkiksi hänen tummaihoiset työkaverinsa ole pahastuneet alkuunkaan kuullessaan Aren kutsuvan heitä ”hapeiksi”. Myös ”kivat keuhkot” omistavat naiset ovat suhtautuneet kuulemaansa huumorilla.

"Normaali" voi oppia kehitysvammaiselta 

Tom toivoo, että hänen Facebookissa jakamansa päivitykset auttaisivat ihmisiä ymmärtämään kehitysvammaisia ja heidän tapaansa nähdä maailma.

– Tavoitteenani on, että ihmiset näkisivät, miten tämä kaveri näkee maailman. Siinä on niin paljon puhdasta.

Puhdasta ja hymyilyttävän viatonta.

– Sä oot kaunis jätkä, huikkaa Arttu vielä terveiset haastattelun lopuksi.

Lisää aiheesta
    Mainos
    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja