USA, 2006. Ohjaus: Richard Donner. Käsikirjoitus: Richard Wenk. Kuvaus: Glen MacPherson. Leikkaus: Steve Mirkovich. Tuotanto: Avi Lerner, Arnold Rifkin, Bruce Willis. Pääosissa: Bruce Willis, Mos Def, David Morse. Kesto: 101 min. Levittäjä: Scanbox.
Toimintasankarien kunkku, monesti ihmiskunnan tuholta pelastanut Bruce Willis, on jo viisikymppinen. 16 Blocks –elokuvassa hänestä on tullut elämän uuvuttama ja viinan marinoima raihnainen Jack Mosley, joka on juuri jäämässä New Yorkin poliisivoimista eläkkeelle. Hän joutuu kuitenkin suorittamaan vastahakoisesti vielä yhden homman, kuljettamaan pikkurikollisen Eddie Bunkerin (Mos Def) korruptio-oikeudenkäynnin avaintodistajaksi. Matkaa oikeustalolle on vain 16 korttelia, mutta Manhattanin ruuhkassa se on pitkä matka kipeästi ryyppyä kaipaavalle. Mosley poikkeaa viinakauppaan. Palatessaan autolle hän näkee, että käsirautoihin kytketty Eddie on joutunut väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Hän tajuaa epäuskottavan nopeasti, että joku haluaa nähdä Bunkerin mieluummin kuolleena kuin todistajanaitiossa. Moraalittomien lainvalvojien tapa suojella itseään on eliminoida vastustajat ja todisteet. Ja Eddie Bunker on yksi kiusallinen todiste. Hiukan outoa on se, ettei kukaan kerro Jackille, millaisessa oikeudenkäynnissä Eddien on määrä todistaa.
Väsähtänyt ja juopotteleva poliisi ei ole mikään uusi tuttavauus elokuvissa. Ei ole uutta sekään, että kyllästynyt konkari saa parikseen rasittavan puhekoneen. Jack on antanut elämälle periksi, kun taas Eddie ei luovuta, vaikka hänellä oikeastaan olisi siihen syytä. Jack näkee Eddien höpinöiden lävitse hänen viattomuutensa ja päättää luottaa mieluummin tämän kuin kollegojensa sanaan. Näistä lähtökohdista viritellään puolitoistatuntinen kissa ja hiiri –leikki, jonka aikana punnitaan eri henkilöiden moraalia ja reaktionopeutta.
Richard Donnerin Tappava ase –elokuvissa huumorilla höystetty toiminta nojasi paljolti siihen, että kaksi täysin erilaista ihmistä löysivät jonkinlaisen yhteisen sävelen. Donnerin 16 Blocks -leffassa tämä yhteinen sävel soi epävireisenä. Luultavasti siksi, että miehet ovat juuri tavanneet tukalissa olosuhteissa - eikä heillä yksinkertaisesti ole missään vaiheessa aikaa arvioida toisiaan. Tosielämässä Jack tuskin välittäisi Eddien hengestä tai moraalisen oikeuden toteutumisesta, kun eläkepäiviin on aikaa enää vain tunteja. Elokuvassa hän tietenkin välittää. Ja Eddiellä on yhtä vähän syitä luottaa Jackiin.