Badenin viininviljelyalue on Saksan eteläisin ja kolmanneksi suurin. Olen aiemmin hiukan ylenkatsonut sitä Riesling-höyryissäni, mutta visiitti paikan päälle muutti kaiken. Tuliperäinen maaperä ja lämmin ilmasto tarjoavat viineille uniikkia luonnetta.
Aiemmat viinireissuni Saksan Viinitiedotuksen mukana ovat suuntautuneet Rheingauhun, Rheinhesseniin ja Pfalziin, joissa päätähtenä välkehtii rapsakka Riesling. Badenin suosituin rypäle on Spätburgunder, joka muualla maailmassa tunnetaan Pinot Noirina ja se taas Sideways-leffasta, joka räjäytti kysynnän ympäri maailmaa. Spätburgunderin osuus Badenin viljelyalasta on kolmannes. Muita suosittuja lajikkeita ovat muut Burgunderit eli Pinot-alkuiset: Grauburgunder (Pinot Gris) ja Weissburgunder (Pinot Blanc).
WEISSBURGUNDER. En ole koskaan ollut erityinen Pinot Blanc -fani, mutta en ole liiemmin maistellutkaan badenilaisia. Alkon valikoima jättää meidät senkin suhteen valitettavan pimentoon. Alsacen ja Italian Pinot Blancit ovat omaan makuuni turhan flättejä, hapokkuutta ei ole tarpeeksi. Badenin vulkaaninen maaperä heittää mukaan niin mineraalisuutta kuin happojakin. Erityisesti ne nousevat esiin jättimäisen Kaiserstuhlin tasanteen viinitarhoilla.
IMAGO-ONGELMAT. Saksalaiset kipuilevat yhä edellisten sukupolvien virheistä viininvalmistuksessa. Toisen maailmansodan pommitusten raunioilta aiemmin arvostettu viinimaa alkoi työstää määrää laadun kustannuksella. Vaikka suunta on kääntynyt rajusti etenkin tällä vuosituhannella, on saksalaisella viinillä yhä globaaleja imago-ongelmia. Makeat valkoviinit ovat muuttuneet maailman parhaiksi Rieslingeiksi ja ylitammitetut Spätburgunderit mittelöivät paremmuudesta jo burgundilaisten kanssa. Nyt vain tarvisi suuren yleisönkin tietää se.
