Turhaudun ilmastokeskusteluun päivä päivältä enemmän. Joudun tsemppaamaan itseäni, että näkisin siinä vielä valoa. Pessimismi on luonteelleni poikkeuksellista enkä halua vajota siihen nytkään. Kun lukee päivittäin lukuisia eri tavoin typeriä kommentteja, täytyy alituiseen muistuttaa itseään, että suurin osa suomalaisista ei ajattele kommentoijien tavoin. En ahdistu ilmastosta, mutta ihmisten kanssa on haasteita.
Facebookin kommenttiosiot suurten medioiden julkaisemissa ilmastojutuissa ovat surullista luettavaa. Asiaa helpotti, kun huomasin suurella osalla kommentoijia Top fan -lätkän nimensä vieressä. Se tarkoittaa median aktiivisimmin kommentoivaa porukkaa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että some-keskustelua vetää pitkälti pieni, mutta äänekäs joukko vääristäen kokonaiskuvaa. Ne paljon puhutut tolkun ihmiset pysyttelevät tässäkin aiheessa hiljaa. Siinäkin on tolkkunsa, koska öyhöttäjiä ei saa järkipuheella hiljentymään.
On olennaista ymmärtää, että suuri valtaosa suomalaisista suhtautuu ilmastonmuutokseen järkevästi. Vuosi sitten (ennen IPCC-raporttia) Energiateollisuuden teettämä Suomalaisten energia-asenteet 2018 -raportti kertoo todellisuudesta somehäröilyn takana.
Kysymys: Ilmastonmuutos on todellinen ja äärimmäisen vakava uhka, jonka torjuntaan koko maailman tulisi ryhtyä välittömästi ja kaikin mahdollisin keinoin.
Vastaukset: Täysin samaa mieltä 62 %, jokseenkin samaa mieltä 25 %, jokseenkin tai täysin eri mieltä 6 %. Eli 87 % on väitteen kanssa vähintään jossain määrin samaa mieltä ja vain tuo 6 % hangoittelee todellisuutta vastaan. Kantsii pitää mielessä somen syövereissä.
Ilmastokeskustelussa ärsyttää eniten se, että kun puhutaan yksilön valintojen aiheuttamista päästöistä, se tulkitaan AINA syyllistämiseksi. Ihmiset rakastavat nykyisin mielensä pahoittamista ja syyllistymistä ja se tekee monen aiheen järkevistä keskusteluista mahdotonta. Jos sanon, että suomalaiset kuluttavat liikaa lihaa, 81 kg vuodessa ja 220 g päivässä, saan heti kuulla, että määrässä on luut ja hävikki mukana. Ilmastoa se ei lohduta.