Lapset ja ruoka muodostavat yhtälön, johon ei lapseton henkilö saisi puuttua. Ainakin jos on uskominen mitä moninaisempia nettikeskusteluja ja sivukorvalla kuultuja marmatuksia. Hevon kakit sanon minä! Lapsia kohdellaan nykypäivän ruokapöydissä niin kaltoin, että jonkun on heitä ryhdyttävä puolustamaan. Tässä ensimmäinen erä. Niitä on useampia. Saa lyödä takaisin. Sanoilla.
Kassahihnakyttääjän paljastukset
Tunnustan, että harrastan kassahihnakyttäystä. On järkyttävää seurata, mitä moni perheenäiti kauppakassiinsa pakkaa. Jätetään maksa- ja lihaperunasoselaatikot tässä yhteydessä rauhaan. Tarkoitan erilaisia välipaloja, pakastepizzoja, virvoitusjuomia, pirtelöitä, karkkimuroja, nuggetteja, keksejä, mehujuomia, valmisburgereita, einespizzoja ja kumppaneita. Päälle vielä sipsit, naksut ja karkit. Kasviksia ei hihnalla liiemmin näy. Yleistys, mutta jokapäiväinen näky. Tästä seuraa pulskean karuja tilastoja. Parissakymmenessä vuodessa makeisten myynti on lisääntynyt 66 prosenttia, jäätelön myynti 45 prosenttia ja virvoitusjuomien myynti 30 prosenttia. Samassa ajassa lihavien lasten ja nuorten määrä on ikäryhmästä riippuen noussut kaksi- tai jopa kolminkertaiseksi. Suomalaisista leikki-ikäisistä n. 5–10 % ja kouluikäisistä n. 10–20 % on ylipainoisia, ja käyrät ovat kasvussa. Lapsena ylipainoisista 50–80 % on ylipainoisia myös aikuisina. Varusmiesten keskimääräinen paino on noussut runsaat kuusi kiloa reilun vuosikymmenen aikana. Suomalaisista 25–74-vuotiaista miehistä 70 % ja naisista 56 % on ylipainoisia. Haloo! Herätys! Lihavuuteen löytyy paljon yksilöllisiä ja hankalasti hoidettavia syitä, mutta 2/3-osuus suomalaisista ei sitä enää selitä. Kehossa on vain tuo tennispalloa pienempi suuaukko, jonka kautta lihomme. Katse peiliin, jääkaappiin ja suupieliin! Ja sitten lapsiin. Juuri kun opimme taltuttamaan lapsuuden "luonnonmukaiset" sairaudet, myrkytämme jälkeläisemme itse.
Popsi popsi, mutta vaihteeksi porkkanaa
Napostelukulttuuri on ongelman ydin. Energiankulutus toinen. Napsimme pikkuhyvää purtavaa aina, kun sellainen osuu käden ulottuville. Ruokateollisuus keksi sille kivan viattoman nimenkin, pikkunälkä. Ennen se hoidettiin tekemällä voileipä tai syömällä omena. Nyt nappaamme suolakeksejä tai energiapatukoita. Puhun nyt teille vanhemmat. Teidän muuttuneesta ruokakulttuurista lapsetkin pikkunälän oppivat. Teidän rapistelunne saa toiminnan näyttämään tavalliselta, hyväksyttävältä. Jokaista pikkunälkää ei tarvitse tyydyttää. Kukaan ei ole nääntynyt siihen. Kun naposteltavaa on koko ajan tarjolla, sitä myös syödään. Pikkunälkä heijastelee yhteiskuntaamme laajemminkin. Olemme tottuneet siihen, että jokaiseen ongelmaan löytyy hetimullenyt-ratkaisu. Hiukan hiukoo - nappaan keksin. Lapsi herättää - dvd päälle. Lapsi itkee - herkku suuhun. Lapsi ei tykkää - nuggetit kehiin. Näin eräässä marketissa kyltin "Ruokaratkaisut". Onko syöminen enää vain yksi elämän ongelmista, joka täytyy ratkaista ja mielellään mahdollisimman helpolla? Ratkaisutapoja on teollisuus kehittänyt viime vuosikymmeninä lukemattomia. Tulisitteko toimeen ilman mikroaaltouunia? Miksette?