Kuvittelin saavani digitaalisesti turpaani, kun kirjoitin ensimmäisen osan lapsista ja ruoasta. Bloggauksesta tulikin Sivumaun suosituin teksti kaikilla määreillä. Sain pelkästään kehuja sekä asiallisia vasta-argumentteja, jotka avarsivat näkökantaani sopivasti. Kuten yleensäkin ruoan suhteen, totuuksia on useita. Teksti oli tarkoituksella mustavalkoisen provosoiva, jotta syntyisi keskustelua. Ja sitä syntyi. Minulla oli suuri, mutta mielenkiintoinen työ seurata keskusteluja eri puolilla verkkoa ja Facebookia. Suuri kiitos kaikille kommentoijille ja Tykkää-nappia painaneille! Vain keskustelulla voidaan saada muutoksia aikaan. Sanottavaa aiheeseen on vielä paljon.
Käännän tässä välissä katseeni omaan lapsuuteeni. Maailma oli hyvin erilainen 70- ja 80-luvun Suomessa. Kaikki ei missään nimessä ollut paremmin, mutta moni asia on ampunut sittemmin yli. Suurin toivoni on tasapainon löytämisessä.
Otetaan katsaus kasari-Suomeen ja Tampereelle.
Mäkkäri tuli taloon
Tampereelle avattiin Suomen ensimmäinen McDonald's 1986. (EDIT: 1984) Sitä ennen samassa Keskustorin kulmassa oli onneaan koetellut Burger King - huonolla menestyksellä. En koskaan käynyt kyseisessä BK:ssä. En tarkkaan ottaen edes tiennyt, mitä niin ihmeellistä siellä olisi ollut. Vanhempani eivät puhuneet siitä. Pari kaveria leuhki käyneensä siellä. Heillä oli pahviset kruunut todisteena. Ei tehnyt vaikutusta, koska en edes tiennyt, mitä siellä oli tarjolla. Kun Mäkkäri aukesi, olin 11-vuotias. Silloin koulussa ei pystynyt välttymään paikan hehkutukselta. Muistan hämärästi hetken, jolloin sain suostuteltua isäni viemään minut maistiaisille. Burgeri maistui oudolle, ihan erilaiselle kuin grillillä. Olihan se hyvää. Vähintään yhtä paljon nautintoa tuli siitä, että "pääsin" Mäkkiin. Siitä oli hienoa kertoa koulussa. Ei kukaan grillihamppareista puhunut jälkeenpäin. Miten McDonald's sai tuon aseman jo silloin? Tavallaan tyhjästä, koska en ollut kuullut koko firmasta aiemmin. En tiedä vastausta. Olisi kiva kuulla puulaakin lanseerausmarkkinoinnista ja kenet kavereistani tai heidän vanhemmistaan se tavoitti. Siitä lähtien Mäkkäri kuului olennaisena osana lähiöteinin käyntiin keskustassa. Sai itse käydä ravintolassa syömässä. Ja synttäreihin. Niitä oli kiva viettää mässäilyn parissa. Tätä kaikkea tapahtui kuitenkin harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Nykyisin roskaruoka kuuluu monessa perheessä perinteisenä osana jokaviikkoisella kauppareissulla. Sen päälle iskä tuo mäkkisäkit tullessaan töistä tai harrastuksista. Herkkuhetkistä on tullut arkea. Happy Mealista on tullut uusi karkkipäivä. Karkkipäivän lisäksi. Nykyteinien valinnanvara on huikeasti laajempi kuin 70-lukulaisilla. Aivan kaikessa. Suomen siipipääkaupunki Tampereella törmää teineihin kananluita imemässä aina, kun poikkeaa alkuillasta siipiravintolaan. (Kyllä, käyn niissä itsekin muutaman kerran vuodessa.) Kun alkaa laskea yhtälöä yhteen, alkaa syyt ja seuraukset hahmottua. Ennen oli karkkipäivä. Mummo antoi joskus suklaata. Grilliruokaa syötiin tilanteen niin (oikeasti) vaatiessa. Pizza tarkoitti äidin tekemää pehmeäpohjaista, emmentalilla kuorutettua jauhelihapellillistä. Yläasteella käytiin kerran kahdessa viikossa haukkaamassa lähikaupasta berliininmunkit (mikä lie aivoitus). Luokalla oli yksi vähän pulskempi koulukaveri. Nykyään heitä on tilastojen mukaan monta.